21.9.2015

Constantine Campbell ja kreikan verbien aspekti

Luulitko, että koiné-kreikan indikatiivin perfekti kuvaa mennyttä tapahtumaa, jolla on nykyhetkeen asti kantautuvia ja edelleen voimassa olevia seurauksia?

Constantine Campbell haastaa tämän perinteisen indikatiivin perfektin kuvauksen kirjassaan Basics of Verbal Aspect in Biblical Greek. Hänen mukaansa koiné ei sisällä kuin yhden semanttisesti koodatun tempuksen, futuurin. Indikatiivin preesens-, aoristi, imperfekti-, perfekti- ja pluskvamperfektimuodot eivät sen sijaan koodaa aikaa semanttisesti ollenkaan vaan ilmaisevat joko imperfektiivistä tai perfektiivistä aspektia. Se, että näillä muodoilla voidaan kuitenkin ilmaista aikaa, on kielen käyttämisen pragmaattinen seuraus.

Campbell kuvaa imperfektiivisen ja perfektiivisen aspektin eroa paraatianalogian avulla: imperfektiivisessä aspektissa paraatin katselija on katutasossa katsomassa, kuinka paraati lipuu hänen kasvojensa ohitse, kun taas perfektiivinen aspekti tarkoittaa sitä, että katselija on siirretty helikopteriin ja näkee sekä paraatin alku- että loppupään yhdellä kertaa.

Preesens, imperfekti ja aoristi

Jokainen koiné-kreikkaa hieman enemmän lukenut on tutustunut ns. historialliseen preesensiin. Raamatun teksteissä preesens esiintyy joskus elävöittämässä menneen ajan kerrontaa. Campbell ehdottaa, että preesens tulisi nähdä koodaavan semanttisesti imperfektiivistä aspektia, johon liittyy samalla spatiaalinen läheisyys (proximity).

Imperfekti koodaa preesensin tavoin imperfektiivistä aspektia, mutta siihen liittyy samalla kertaa myös kaukaisuuden (remoteness) ajatus. Imperfektin kohdalla katselija on edelleen katutasossa, mutta kääntänyt katseensa seuraamaan tapahtumaa hieman viistottain. Preesensissä katsoja sen sijaan tuijottaa suoraan eteensä. Siksi imperfektillä voidaan pragmaattisesti ilmaista myös mennyttä aikaa.

Aoristi on puolestaan aspektiltaan perfektiivinen ja katsoja on siirtynyt helikopteriin. Tästä syystä monet vanhemmat kieliopit pitivät aoristia aina pisteenomaisena, kertakaikkisena tapahtumana (puntiliar aorist). Campbell kuitenkin osoittaa, että aoristi ei aina viittaa todellakaan pisteenomaiseen kertakaikkiseen tapahtumaan menneisyydessä, vaan itse asiassa voi ilmaista myös kehitystä, joka on tapahtunut hyvinkin pitkän ajan kuluessa. Perfektiivisen aspektin (eli sen, että toimintaa tarkastellaan kokonaisuutena) lisäksi aoristiin liittyy spatiaalisen kaukaisuuden ajatus (remoteness). Näistä syistä aoristi onkin narratiivisessa tekstissä pääasiassa käytetty muoto.

Perfekti ja pluskvamperfekti

Campbellin kirjan vaikeimmin nielaistava osio liittyy perfektiin ja pluskvamperfektiin. Campbell kuitenkin argumentoi uskottavin esimerkein (ks. esim. Joh 1:26; Ilm 8:5; Joh 7:22; Joh 5:33), että perfektillä ei ilmaista perfektiivistä aspektia tai statiivista olotilaa. Kyseessä on imperfektiivisen aspektin semanttinen koodaaminen, johon liittyy korostettu läheisyys (heightened proximity). Perfektin kohdalla katsoja seuraa paraatia todella läheltä. Pluskvamperfektissä on puolestaan kyseessä impefektiivinen aspekti ja korostettu kaukaisuus (heightened remoteness). Näin ollen preesens ja perfekti sekä imperfekti ja pluskvamperfekti vastaavat tietyin osin toisiaan, mikä mahdollistaa sen, että perfektillä ja pluskvamperfektillä voidaan antaa lisätiedon (preesens ja imperfekti) lisätietoa.

Seuraukset eksegeesille

Sanomattakin Campbellin kirjan seuraukset eksegeesille ovat huimat: Jakeen Room 5:6 aoristimuotoista verbiä ἀπέθανεν ei voida käyttää todisteena siitä, että Kristus olisi kuollut ainutkertaisen ja kertakaikkisen kuoleman syntisten edestä eikä jakeen 1 Tim 2:12 preesensmuotoinen ἐπιτρέπω kelpaa todisteeksi siitä, että Paavali ajatteli naisia koskevan rajoitteen liittyvän yksinomaan siihen ad hoc -hetkeen, joka ko. seurakunnan toiminnassa oli käynnissä. Huomaa kuitenkin, että ensimmäiseen liittyen 1 Piet 3:18 esittää selkeästi, että Kristuksen kuolema oli ainutkertainen ja kertakaikkinen, ja että naisten toiminta opetustehtävissä ei lepää tämän yhden verbimuodon varassa. Tässä on kysymyksessä vain se, mitä tietyn kieliopillisen muodon perusteella voidaan kustakin Raamatun jakeesta sanoa.

Campbell mainitsee aspektiteorian positiiviseksi seuraukseksi sen, että se selvittää, miksi aoristimuotoisia verbejä käytetään antamaan kerronnan runko, kun taas muut muodot esiintyvät joko suorassa puheessa tai lisäselvityksinä kerronnalliselle rungolle.

Suosittelen kirjaa kaikille pidemmälle ehtineille ja kreikan opiskelusta tosissaan innostuneille. Itselleni aspektiteoriaan tutustuminen selvitti muutaman kielellisen outouden. Samalla on syytä myös pitää kierrokset alhaalla, sillä aspektiteoria on edelleen kiistelty vaikka se alaa jatkuvasti valtaakin.

Kooste


  • Aoristi: perfektiivi, kaukaisuus
  • Preesens: imperfektiivi, läheisyys
  • Imperfekti: imperfektiivi, kaukaisuus
  • Perfekti: imperfektiivi, korostettu läheisyys
  • Pluskvamperfekti: imperfektiivi, korostettu kaukaisuus
  • Futuuri: ainoa todellinen tempus, joka koodaa aina semanttisesti tulevaa aikaa