Raamatun tulkintahistorian hyödyistä

Raamatun tulkintahistoria on teologian osa-alue, joka analysoi raamatuntutkimusta ottaen huomioon historiallisen jatkumon. Kukin teologi tuo oman osansa tähän historialliseen vuoropuheluun, ja näin ollen hän tuo siihen myös oman persoonansa ja henkilöhistoriassa. Tulkintahistoriaan tutustuminen on pakollista jokaiselle teologille, koska sitä kautta:

1. tulee tietoiseksi omasta teologisesta ajattelustaan
2. oppii ymmärtämään toisia teologeja paremmin
3. pystyy löytämään työkaluja Raamatun parempaan ymmärtämiseen.

Tulkintahistorian lukeminen ei ole pelkästään hyödyllistä akateemisesti, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuden tutustua aiempiin teologeihin henkilöinä; siihen miten esim. heidän sukuhistoriansa on vaikuttanut heidän ajatteluunsa, kuinka kyseinen historian aika on vaikuttanut tieteeseen yleensä, tai kuinka yliopisto johon he ovat päätyneet tai kenen teologin ajatuksiin he ovat tutustuneet on keskeistä siinä, millaisia teologeja heistä on tullut.

Aina ei toki löydy sellaista kausaliteettia joka selittäisi kaiken tyhjentävästi, ja on hyvä muistaa että aina kun on kyse ihmisistä, on kyse monimutkaisista asioista. On siis toisaalta hyvä ymmärtää “mistä joku tulee” mutta kuitenkin muistaa että teologiassa asiat riitelevät, eivät henkilöt. Tai siis tämä olisi se ihanne.

Omakohtaista hyötymistä

Tässä muutama omakohtainen ajatus yllä olevasta kolmen kohdan listasta:

1) Itselle on ollut tärkeää huomata, kuinka reformaation “sola scriptura” — Raamattu yksin -periaate — teki liberalismin syntymisen mahdolliseksi. Itse vapaakirkollisena kuulun sellaiseen perinteeseen, jonka raamatuntulkinassa traditiolla ei tule olla merkitystä - ja kuitenkin jo tämä virke kumoaa itse itsensä! Emme voi kytkeä omaa perinnettämme pois toiminnasta lukiessamme Raamatun tekstejä. Sen esittäminen että luemme erehtymättömästi ja ilman perinteen painolastia on itsepetosta - terveempi lähestysmistapa on ymmärtää perinteen merkitys, ei nostaen sitä Raamatun rinnalle, vaan arvioiden sitä Raamatun valossa.

2) Ns. raamattu-uskolliset ottavat liian usein esiin liberaalien teologien ajatuksia ja kirjoituksia vähän kuin naureskellen - ne ovat esimerkkejä siitä kuinka harhassa joku voi olla tai kuinka hirveää liberaali teologia on. Vaikka näin toimiva raamattu-uskollinen teologi saattaisi olla oikeassa, se ei tee hänestä parempaa ihmistä. Opiskelen sekulaarin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, ja kun tervehdin kollegoitani koulun käytävillä, minulla ei ole välttämättä aavistustakaan siitä mihin kohtaan liberaali/evankelikaali-akselilla ko. henkilö sijoittuu. Ajattele jos vaikka tervehtisin ateistia! Tulkintahistorian opiskeleminen on havahduttanut minut näkemään kuinka jotkut liberaalit palavat Jeesukselle ja haluavat tehdä merkityksellistä teologiaa seurakunnalle – tämän pohjalta termi “liberaali” on usein täysin harhaanjohtava.

3) Tämä on oikeastaan vain seurausta kahdesta edellisestä: tutustumalla omaan raamatuntulkintaan ja oppimalla ymmärtämään paremmin toisten ajattelua, tulemme tietoisemmiksi oman raamatuntulkintamme hassuuksista. Tämä auttaa meitä suhtautumaan tasapainoisesti myös poikkeavampiin näkemyksiin ja ottamaan sen mikä on hyvää. 

Lukemista

Aihepiiri on valtava, mutta aina kannattaa jostakin! Suomenkielinen kirjallisuus on itselleni vieras, mutta tässä on joitakin englanninkielisiä lähteitä liittyen UT:n tulkintahistoriaan. Olen lukenut (tähän mennessä) nämä:

• William Baird, History of New Testament Research (Minneapolis, MN: Fortress Press, 1992). (Olen lukenut vasta sarjan ensimmäisen kirjan [n. 400 s.] Baird sisällyttää runsaasti elämäkerrallisia huomioita teologeista, ja ne ajoittain jopa viihdyttäviä.)
• Werner Georg Kümmel, The New Testament: The History of the Investigation of Its Problems, New Testament library (London: S.C.M. Press, 1973).
• John Riches, A Century of New Testament Study (Cambridge: Lutt. P, 1993).

Jälkimmäinen näistä on tähänastisista mielenkiintoisin - sen konteksti on paljon lähempänä omaa aikaamme, ja tämän lisäksi hän keskittyy Bultmanniin ja siihen miten Bultmanniin reagoitiin.

Seuraavana lukulistalla ovat:

• David Laird Dungan, A History of the Synoptic Problem: The Canon, the Text, the Composition, and the Interpretation of the Gospels (New York: Doubleday, 1999).
• Hans W. Frei, The Eclipse of Biblical Narrative: A Study in Eighteenth and Nineteenth Century Hermeneutics (New Haven: Yale University Press, 1974).

Jos tiedät jonkun hyvän lähteen niin mielelläni otan vastaan vinkkejä!