- Paavali käyttää käsiteparia "apostolit ja profeetat" kauttaaltaan samalla tavalla Efesolaiskirjeen teksteissä. Jakeet Ef. 2:20; 3:5; 4:11 voidaan rinnastaa.
- Ef. 2:20 mainitsee, että apostolit ja profeetat ovat seurakunnan perustus. Samassa yhteydessä mainitaan Kristuksen olevan kulmakivi, jonka rakennuksellinen funktio on vielä perustustakin tärkeämpi: muinaisessa rakennustekniikassa koko rakennuksen paino lepää kulmakiven varassa (suurin Jerusalemista löydetty "kulmakivi" painaa muistaakseni yli neljä tonnia). Molemmat, kulmakivi ja perustus, ovat rakennuksen pysyviä osia ja voidaan laskea vain kerran. Luenko tässä liikaa sisään kuvaannolliseen kieleen? Ehkä, mutta teksti kuitenkin selkeästi painottaa näiden kahden asian merkitystä rakennukselle. Kasvamista kuvaavat verbit ovat preesensissä jakeessa 21. Jakeen 20 ἐποικοδομηθέντες (rakennettuja) on aoristi eli aspektiltaan perfektiivinen ja "kaukaisuutta" ilmaiseva (Campbell, Verbal Aspect, 34–), mikä vahvistaa ajatusta siitä, että "apostolit ja profeetat" seurakunnan perustuksena ovat jotakin, mikä Paavalin aikana on jo laskettu — varsinkin kun huomaa, että loput verbit ovat preesensissä, jonka aspekti on imperfektiivinen ja "läheisyyttä" ilmaiseva.
- Ef. 3:5 mainitsee, että Jumalan salaisuus on tehty tiettäväksi NYT "apostoleille ja profeetoille." Tätä salaisuutta ei ole ilmoitettu aiemmin, vaan Jumala on valinnut tehdä sen NYT. Huomaa, että "apostoleja ja profeettoja" määritetään vielä sanavalinnalla "pyhät apostolit ja profeetat." Katson sen tässä korostavan Paavalin korkeaa käsitystä tästä joukosta ilmestyksen vastaanottajia. Apostoleille ja profeetoille ilmoitettu Jumalan salaisuus rajoittuu näissä jakeissa tiukasti siihen, että Kristuksen kautta myös pakanoilla on yhtäläinen mahdollisuus juutalaisten tavoin tulla Jumalan perillisiksi Kristuksessa evankeliumin kautta. Ilmoittamisesta käytettävä verbi jakeessa 5, ἀπεκαλύφθη, on aoristi. Katson sen ilmaisevan tässä tapahtumaa, joka on kertakaikkisesti tapahtunut (huomaa: kontrasti siihen, mitä ennen oli ja sanan "nyt" käyttäminen). Myös Paavali itse on salaisuuden vastaanottajien joukossa, mutta hänelle se on tehty tiettäväksi ilmestyksen kautta. Mihin ilmoitustapahtumaan viitataan "apostolien ja profeettojen" kohdalla, jos Paavali joutuu erikseen mainitsemaan itsensä kohdalla "ilmestyksen"? Viitataanko siis Kristuksen ylösnousemukseen ja sen todistamiseen (apostolit) ja ehkä sen selittämiseen VT:n teksteistä (profeetat)? Vrt. 1 Kor 15. Huomaa, että Paavali toisaalla kuvaa itseään jälkijunassa syntyneeksi apostoliksi.
- Ef. 4:11–13 mainitsee Kristuksen seurakunnalle jakamat/antamat lahjat. Antamista merkitsevä verbi on jälleen aoristi, ja olen toisaalla jo liittänyt sen taivaaseen astumisen hetkeen — tämä on mielestäni todennäköisin tulkinta niistä vaihtoehdoista, joita tekstiin on liitetty ja sopii ihan hyvin yhteen sen kanssa, mitä Kristus toisaalla sanoi Pyhän Hengen lähettämisestä yhteydessä hänen taivaaseen astumiseensa. "Apostolit ja profeetat" on tulkittava tässä tekstissä edellisten perusteella. Evankelistat ja paimen-opettajat kantavat soihtua eteenpäin, mutta he eivät olleet samalla tavoin "puhtaan evankeliumin" vastaanottajia kuin apostolit ja profeetat.
- Efesolaiskirje käyttää ainakin termiä "profeetta" eri tavalla kuin 1. Korinttilaiskirje. Korinttilaiskirjeessä profeetat ovat erehtyväisiä ja jopa ongelma seurakunnalle (vaikkakin myös siunaus). Efesolaiskirjeessä he ovat "pyhiä (apostoleja ja) profeettoja", joiden funktio on elintärkeä seurakunnan kannalta. 1 Korinttilaiskirjeessä profeettojen toiminta jatkuu edelleen. Myös apostoleja on edelleen elossa.
- 1. Korinttilaiskirje käyttää termiä "apostoli" ylösnousemuksen todistajasta. Onko meillä perusteita ajatella, että Efesolaiskirjeessä tätä termiä käytetään samoin? Mielestäni on, mutta ymmärrän sen, jos joku haluaa kiistää tämän. Ylösnousemuksen todistajia on suuri joukko, ehkä jopa tuhat 1 Kor 15:n mukaan.
- Paavali itse kuvaa itseään apostoliksi, mutta tietää olevansa yliajalla syntynyt (τῷ ἐκτρώματι ὤφθη = epänormaalisti syntynyt, mutta 1 Kor 15:n listan viimeisenä selkeästi yliaikainen raskaus), eli tietää rikkovansa säännön, jonka hän on kuvannut 1 Kor 15:7:ssä (apostoli kuuluu ylösnousemuksen todistajien joukkoon).
- Evankeliumit liittävät termin "apostoli" niihin kahteentoista, jotka Jeesus itse lähetti alunperin. Mainitsen tämän vain siksi, että evankeliumien käsitteleminen jäi vähäiseksi.
- Kaiken UT:n materiaalin kohdalla puhumme ajasta, jolloin ei ollut vielä kirkkorakennuksia, kirkon virkoja ja kovin vakiintuneita ja täsmällisiä termejä. Eri kirjeissä seurakuntien johtajia kutsutaan erilaisilla termeillä (episkopos, presbyteros, poimen, jne). Lisäksi ylösnousemuksen todistajat olivat edelleen elossa. Paavali tunsi apostoleja ja profeettoja.
- Kirjoittaja (siis tässä tapauksessa Paavali) määrittää sanojensa merkityksen ja nuo merkitykset käyvät (toivottavasti) ilmi hänen tekstistään (syntaksi, konteksti jne). Mitä tahansa siis teksteistä sanommekin, ne on tehtävä tekstien perusteella eikä niiden ohi.
- Lukijalla ei ole lupa määrittää tekstin merkitystä tekstin ohi. On olemassa oikeita ja vääriä tulkintoja.
- Analogia Scriptura on pätevä periaate kunhan sitä käytetään oikein, kontekstit huomioiden. Yhdestä Raamatun tekstistä ei voida perusteettomasti siirtää merkitystä toiseen tekstiin.
Yllä mainitut pointit johtavat minut näihin johtopäätöksiin:
- Efesolaiskirjeessä, jossa Paavali esittää teologiansa suuria linjoja, "apostolit ja profeetat" ovat Paavalin mielessä aivan erityinen ryhmä, joka vastaanotti Jumalan salaisuuden. Samalla tavalla kuin tuo salaisuuden paljastaminen oli luonteeltaan ainutkertainen, myös heidän toimintansa oli ainutkertaista. En löydä perusteita väittää, että "apostolien ja profeettojen" toiminta jatkuisi tässä merkityksessä. Kun lisäämme tähän yhtälöön sen, että "apostolit" ovat toisaalla Paavalin tekstissä ylösnousemuksen todistajia, vaikuttaa siltä, että Paavalin Efesolaiskirjeessä tarkoittama apostolinen toiminta ei voi enää jatkua (ellei joku sitten "synny" 2000 vuotta perästäpäin — aika pitkä synnytys...).
- Paavalin mukaan profeettoja on (todennäköisesti) edelleen — ainakin profetoimista on, sillä 1 Kor 13:n tarkoittama "täydellinen" ei ole vielä saapunut. Nämä profeetat kuitenkin toimivat erilaisin tavoin kuin mitä Efesolaiskirjeessä tarkoitetaan.
Ja minua ei edelleenkään haittaa, jos joku on eri mieltä kanssani. Olen ylle tarjonnut ne pointit, joiden kanssa joudut vuorovaikuttamaan (ehkä muitakin oli — tämä tuli noin vartissa suoraan tajunnanvirtana), mikäli olet eri mieltä.
Lyhyt systemaattinen jälkipohdinta
Vaikka edellisessä blogissani jo hieman sorruin tähän, en ole halunnut lähestyä aihetta systemaattisesta näkökulmasta, koska tällöin käsittelytapa on monesti aika paljon rajumpi. Tähän haluan kuitenkin vielä lyhyen pohdinnan liittää.Kuvitellaanpa mielessämme tilannetta, jossa Efesolaiskirjeen "apostolit ja profeetat" ovat edelleen keskellämme. Siis tarkoitan sellaisia apostoleja ja profeettoja, joiksi apostoli Paavali heidät Efesolaiskirjeessä maalaa.
Nämä henkilöt, joita siis jostakin koko ajan ilmaantuu lisää, ovat Herran pyhiä apostoleja ja profeettoja, joiden kautta seurakunta ja koko maailma saa tietoonsa Jumalan salaisuuden (vai peräti salaisuudet?). He ovat seurakunnan perustus ja heidän auktoriteettinsa seurakunnan opin suhteen on ehdoton — tietäväthän he mikä evankeliumi on, sillä se ilmoitettiin/ilmoitetaan heille (jos tämä kuulostaa naurettavalta, pieni vertailu mormooneihin ja jehovan todistajiin varmaankin pyyhkii hyvymn naamalta nopeasti). Jos kiistaa nousee jostakin sisällöstä, ei ole tarvetta Raamatulle kun aina voi käydä apostoleilta ja profeetoilta kysäisemässä. Nämä apostolit ja profeetat — vertaan nyt 1 Korinttilaiskirjeen materiaaliin — ovat erehtymättömiä. He puhuvat Jumalan Sanaa aina, eikä heidän sanojaan ole tarvetta koetella. He ovat Herran pyhiä apostoleja ja profeettoja.
Miten tällainen käsitys suhteutuu siihen, mitä Raamattu kertoo esimerkiksi Pyhän Hengen läsnäolosta jokaisessa uskovassa tai vaikkapa Kirjoitusten arvovallasta?
Vapaisiin suuntiin kuuluvat kristityt — ja miksei luterilaisetkin — ovat nopeasti valmiita kertomaan, että he eivät hyväksy Paavin arvovaltaa, mutta tässä uusapostolisuuskysymyksessä ollaan valmiita ilomielin juoksemaan päätä pahkaa suohon. Toki ymmärrän sen, että monikaan ei ymmärrä mitä he ovat sanomassa. Monelle apostoli on yhtä kuin pioneeri, lähetystyöntekijä, seurakunnan istuttaja jne. Ei ehdoton auktoriteetti. Ja moni ajattelee profeetan suhteen ihmistä, jota Jumalan Henki käyttää tuomaan ojennusta, rohkaisua ja monta muutakin hyvää asiaa seurakunnan elämään (tätä jälkimmäistä asiaa en ole muuten kieltänyt missään vaiheessa). Ei erehtymätöntä Jumalan äänitorvea. Mutta kai näiden määritelmien pitäisi edes jollakin tavalla perustua Raamatun teksteihin? Ja kai meidän täytyisi edes jollakin tavalla pyrkiä rajaamaan sitä, mitä tarkoitamme tänäkin päivänä keskellämme olevilla apostoleilla ja profeetoilla? Ja kai näidenkin rajaamisten tulisi perustua Raamattuun jollakin tavalla?
Tätä rajaamista olen pyrkinyt näissä kirjoituksissani tekemään. En ole sessationisti eli uskon Hengen toiminnan jatkuvan — todellakin! Minulla ei ole siis vaikeuksia ajatella, että joku on Jumalan Hengen armoittamana tänäkin päivänä pioneeri, lähetystyöntekijä, puhuu kielillä, profetoi tms. Samalla kuitenkin uskon vahvasti Raamatun arvovaltaan. Raamattua pyrin parhaan kykyni mukaan tulkitsemaan. Ja siksi minulle on käsittämätön sellainen ajatus, jonka mukaan jossakin kohtaa me voimme vain työntää Raamatun sivuun ja sanoa, että näemme sellaista ja tällaista ympärillämme ja siksi Raamatun tekstin täytyy merkitä jotain toista kuin minkä tekstistä itsestään pystyy johtamaan ulos. Eikö Raamattu ollutkaan uskon ja opin ylin ohje? Ja voiko Raamattuun nyt siis kuitenkin liittää mitä tahansa ajatuksia?
Benny Hinn väitti yhden Ilmestyskirjan jakeen pohjalta, että Jumalalla on useampi kuin yksi Henki, muistaakseni yhteensä yhdeksän. Oliko hän oikeassa? Joseph Smith vastaanotti kultaisen taulun, josta alkoi mormonismi. Oliko hän oikeassa? Ehkäpä hän oli Herran pyhä apostoli ja profeetta? David Hertzog puhuu ääniaaltojen luovasta voimasta ja superuskovista? Ehkäpä hän on oikeassa, vaikka Raamattu ei puhu asiasta mitään? Ja sitten on vielä uskonliike, profeetta Owuorin sanomat, Rodney Howard-Brownen pikaevankeliointimeininki (sanot vain tietyt sanat, niin pelastut) ja monta muuta juttua. Siksi, oi siksi — olit sitten mitä tahansa mieltä siitä, onko apostoleja ja profeettoja edelleen — näitä termejä täytyy hieman määritellä. Ehkä ei sinun tähtesi, mutta varmasti jonkun toisen. Hengellinen väkivalta ja profetioilla ja voimakkaalla retoriikalla ohjailu on valitettavan yleistä, ja usein kristityt myös antautuvat itse tilanteisiin, joissa jopa yritetään päästä itseään apostoleiksi ja profeetoiksi nimittävien ihmisten käsien alle.
No joo, tämä oli melkoista pirujen maalailua. Sori. Ymmärtänet nyt varmaan, miksi lähestyin asiaa eri kautta. Tekstiä tarkastellessani en tietenkään ollut vapaa tästä keskustelusta, mutta parhaani yritin katsoa tekstiä ilman silmälaseja, joiden sisäpuolella lukee valmiiksi vastaus siihen, mitä mistäkin pitäisi ajatella.
