Kirja-arvio: Tapio Nousiainen, Mikä hetki yöstä on? (Päivä 1967)

Lakitieteen tohtori Tapio Nousiainen (1914–1981) oli merkittävä vaikuttaja vapaakristillisessä kentässä. Hänen tunnetuin teoksensa Yksi ainoa elämä (Päivä1984) on myynyt yli 1 000 000 kappaletta, mutta lähes yhtä tunnettu hän on lopunajallisista ja demoneihin keskittyvästä kirjallisuudesta. Mikä hetki yöstä on? on järjestyksessään toinen hänen kirjoittamistaan hengellisistä kirjoista ja sijoittuu helposti osastoon futuristinen tulkinta lopunajoista.

Nousiaisen mukaan Raamatun apokalyptiset tekstit ovat "lähdekirjoja ... maapallon lopputapahtumiin" (5). Dispensationalismi ei ole ylikorostuneesti läsnä, joskin selvät piirteet on nähtävissä: seurakunnan aika, Israelin erillisyys ja 1000-vuotinen valtakunta muutamia mainitakseni. Perinteisestä dispensationalismista Nousiainen poikkeaa epätietoisuudessa Israelin roolista eikä hän sorru jyrkkään kahden kansan erotteluun soteriologisessa mielessä: Jumalan liitto on voimassa Israelin kanssa, mutta se ei ole pelastava liitto. Lopunaikojen vainot lisääntyvät ja saavat keskeisen muodon juutalaisten kristittyihin kohdistamassa vainossa.

Israelin valtion perustamisen lisäksi maailmansodat ovat todiste lopunaikojen alkamisesta (9–13). Tässä Nousiainen tunnustaa siis, että maailmassa on ollut kärsimystä ja mullistuksia ennenkin, mutta vasta ensimmäinen maailmansota käynnisti Matt 24:7–8 mukaisen lopunajan kellon. Nousiaisen teologiassa odotetaan kolmatta maailmansotaa, joka Lähi-idässä syttyvä ydinsota, jolloin ahdistuksen aika koskee myös seurakuntaa ennen sen ylösottoa (29). Antikristus on "saatanaihminen" (96) ja kommunismi ja Neuvostoliitto täyttää pedon merkin sillä CCCP = SSS = 666 (105–6).

Kirjan omaleimaisin väite on, että Jeesus käy maailmassa ainakin kolme kertaa (34), ja lopulta Nousiainen esittää että Jeesus käy maailmassa neljä kertaa (133). Ensimmäinen kerta oli inkarnaatio, toinen on uskovien salainen ylöstempaus, kolmas on tuhatvuotisen valtakunnan perustaminen ja neljäs on viimeinen tuomio. Tempauksessa "100 miljoonaa ihmistä temmataan yhtäkkiä maapallolta... kauas avaruuteen" (34), mutta Jeesus "todellisen avaruusmiehen tavoin jää maapallon lähiavaruuteen" (38) odottamaan tuhatvuotisen valtakunnan alkua. Tällöin juutalaisten massakääntymys tapahtuu vasta kolmannen tulemisen yhteydessä, kun Jeesuksen jalat koskettavat Öljymäkeä (38).

Nousiainen edustaa melko puhdasta dualismia, ja hänen helvettinsä on ankara paikka, jonne joutuu lähes puolivahingossa. Ylösnousemuksessa hurskaat saavat uuden henkiruumiin mutta eivät sielua, koska se on lihallinen ja sidottu vereen; tuomitut eivät saa ruumista eivätkä sielua vaan vain heidän henkensä kärsii ikuisesti (47–9). Kirjan lopussa on useamman sivun mittainen kyselylomake, joka ei tavoittele paljon muuta kuin pelotella ihmiset pois helvettiin johtavalta tieltä (150–3). Erityisen huomion Nousiaisen käsittelyssä saavat lahkoihmiset, jotka kuvittelevat olevansa kaikesta oikeassa ja parempia kuin muut. Nousiainen itse mallintaa avaraa tulkintaa ainakin ajoittain ja myöntää, ettei hänellä ole lopullista totuutta kaikesta. Samoin hän myöskin erittäin poikkeuksellisesti myöntää, että tempaukseen pääsee myös joitakin roomalais-katolisen kirkon parista, mikä korostaa että kaikki muotouskonnot ovat epäilyttäviä.

On selvää, että Nousiaisen kirja on samalla myös ajankuvaus. Samalla se kertoo myös erikoisesta ajanjaksosta Päivä osakeyhtiön kustannustoiminnan teologisessa linjassa. Dualistinen ja deterministinen maailmankatsomus saavat aikaan oudon sopan, jossa Saatana samalla hallitsee mutta ei kuitenkaan. Lopputulema ei voi olla muuta kuin pelottava ja ihmisen vastuu omasta pelastuksestaan saa mekanistisia sävyjä. 

Nousiaisen kirjaa ei siis pidä ohittaa pelkästään siksi, että profetiat eivät täyttyneet eikä kommunismi voittanut, vaan kyse on kustantajan teologisesta vastuusta. Kirjaa lukiessa Lähi-idän tapahtumat ovat jatkuvasti mielessä, mutta lähinnä siitä syystä, että se synnyttää kysymyksen että kuinka paljon kirjan kaltainen futuristinen eskatologia on ajanut uskovia itse toteuttamaan lopunajallisia profetioita? Nousiaisenkin mielestä lopunajan tapahtumat ovat selviä, ja Jumalan ilmoitus näkyy mm. siinä, että Danielin kirjan profetiat ilmoitettiin Nebukadnessarille ja niiden varsinaista merkitystä salattiin 2500 vuotta aina siihen hetkeen asti, kun Nousiainen paljastaa miten asiat menevät! Jeesus kyllä kielsi spekuloimalla hänen tulonsa ajankohtaa, mutta Nousiaisen mukaan kielto koski vain "päivää ja hetkeä" (Matt 24:36): "Toisin sanoen Jeesus tahtoo sanoa: 'Tulemukseni päivä ja tuntimäärä on yksin Isän tiedossa. Mutta vuotta ja kuukautta voitte arvioida ja kysellä Raamatun ja ajan merkkien valossa'" (51).