Kyseessä oleva uusi voimallinen oppi ehdottaa, että Jumalan lapseksi tulemiseen riittää tiettyjen sanojen toistaminen: jos kaupungilla kohdatut ihmiset tunnustavat Jeesuksen Herrakseen, heistä on tullut Jumalan lapsia ja he pelastuvat. Näin yksinkertaista se on. Tunnustaminen määritellään puolestaan yksinkertaisesti joidenkin raamatullisten ajatusten toistamiseksi (esim. "Jeesus on Herra"), eikä elämän muutokseen, seurakuntayhteyteen tms. kiinnitetä käytännössä minkäänlaista huomiota.
Opettaako Uusi testamentti tätä? Näinkö maailma todella evankelioidaan?
Tässä lyhyessä postauksessa on mahdotonta ottaa kantaa jokaiseen ko. toimitatavan tueksi marssitettuun jaejaksoon. Yksi hyvä kandidaatti moiselle opetukselle on kuitenkin Room. 10:9, jota kommentoin ohessa lyhyesti kieliopillisesti (ehtolauseet) ja kontekstuaalisesti.
Room 10:9: ὅτι ἐὰν ὁμολογήσῃς ἐν τῷ στόματί σου κύριον Ἰησοῦν καὶ πιστεύσῃς ἐν τῇ καρδίᾳ σου ὅτι ὁ θεὸς αὐτὸν ἤγειρεν ἐκ νεκρῶν, σωθήσῃ. Sillä jos sinä suullasi tunnustat Herran Jeesuksen ja sydämessäsi uskot, että Jumala herätti hänet kuolleista, pelastut.
Siinähän se sanottiin: pelastukseen ei vaadita muuta kuin yksinkertainen "suun tunnustus". Vai sanottiinko?
(1) Kielioppi
Kieliopillisesti ko. teksti on aika suoraviivainen tulkittava: Room 10:9 sisältää ns. kolmannen luokan ehtolauseen (ks. ehtolauseen luokittelu jutun lopussa), jota käyttämällä Paavali ilmaisee epävarmana mutta luultavana pitämäänsä ehtoa (tunnustaminen + uskominen) ja näin ollen pitää tiettyä tulevaisuutta (pelastus) mahdollisena.Samalla on kuitenkin tärkeää huomata, että ehtolause ei ole yhtä kuin tyhjentävä totuusväite:
(1) Ehtolause ei ole välttämättä käänteisesti tosi (Jos A, niin B ≠ Jos B, niin A)
On selvää, että "Jos sataa, taivaalla on pilviä" ≠ "Jos taivaalla on pilviä, sataa." Voihan niitä pilviä olla taivaalla muulloinkin kuin sateella.
(2) Ehtolauseen vastakohta ei ole välttämättä epätosi (Jos A, niin B ≠ Jos ei-A, niin ei-B)
On selvää, että "Jos sataa, taivaalla on pilviä" ≠ "Jos ei sada, niin taivaalla ei ole pilviä."
(3) Ehtolauseen ilmaisema ehto ei ole välttämättä sellainen, että se rajaa kaikki muut vaihtoehdot pois
Huomaa, että "Jos A, niin B" ei kiellä sen mahdollisuutta, että "jos C, niin B". Sade voi johtua myös nurmikon sadettajasta tai palokunnan reikäisestä letkusta yms.
Tämä tarkoittaa, että Paavali ei välttämättä kuvaa pelastuksen jokaista ulottuvuutta kirjoittaessaan, että suun tunnustuksella (ja sydämen uskolla!) pelastutaan. Ehtolauseen käyttöä ohjaa monesti halu vaikuttaa kuulijaan. Ehtolause ei ole siis oppikirjatekstiä ja kylmiä totuuslauselmia.
Lisäksi ehtolause voi ilmaista syy–seuraus -suhteen ("Jos laitat kätesi tuleen, kätesi palaa") lisäksi myös "todistusaineistosta" vedettyä johtopäätöstä ("Jos hänellä on sormus vasemmassa nimettömässä, hän on naimisissa"). Näin ollen protasiksen ("jos") ja apodosiksen ("niin") välillä ei ole välttämättä kausaliteettia. Room 10:9:n ollessa kysymyksessä tunnustamisella ja uskomisella voidaan siis periaatteessa (mutta jälleen ei välttämättä) ilmaista myös todistusaineistoa siitä, että jonkun elämässä on tapahtunut muutos suhteessa Jumalaan – tämä kysymys täytyy ratkaista kontekstuaalisesti.
Ehtolauseen rakenteen semanttinen pohdinta auttaa meitä siis näkemään Room 10:9:n hieman laajemmassa valossa, mutta ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta, että Paavali saattoi tarkoittaa, että tunnustaminen (ja uskominen!) ovat kaksi keskeistä edellytystä pelastukselle. Itse asiassa näinhän kristillinen oppi on aina tätä kohtaa tulkinnut.
Samalla jo tekstin pintapuolinen tarkastelu osoittaa, että pelkkä "maaginen hokema" ei voi ihmistä pelastaa – tuohan Room 10:9 tunnustamisen rinnalle myös uskomisen. Lisäksi suhteessa molempiin – uskomiseen ja tunnustamiseen – on kysyttävä, mitä ne merkitsevät. Onko tunnustaminen hokemista ja uskominen totena pitämistä? Vai tarkoitetaanko näillä sanoilla jotakin muuta? Tämän ratkaisee...
(2) Konteksti
Roomalaiskirjeessä Paavalilla on pelastuksen suhteen paljon muutakin mielessään kuin yksinkertainen tunnustus: pelastus edellyttää Kristuksessa elettyä elämää, ja monet kommentaattorit ohittavat Paavalin rajut kommentit Roomalaiskirjeen toisessa luvussa usein sanoen: "Ei Paavali voinut ihan tätä tarkoittaa." Lisäksi kahdeksannessa luvussa pelastuksen todellisuus koskee niitä, jotka elävät hengen mukaista elämää. Lihan mukaan eläviä odottaa kuolema.Opetus, jossa Jumalan lapsia syntyy sanomalla muutaman maagisen sanan ei ole kristillisyyttä. Raamatullinen uskominen on aina elämistä Kristuksessa, osallistumista hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa (Room 6), ja tämän Kristukseen osallistuvan elämän seuraukset ovat eettisesti hyvin kauas kantavat (vrt. esim. 1 Kor 6:15-17). Room 10:9:n sisältämän uskontunnustuksen ymmärtäminen "maagisena hokemana" on siis kontekstuaalisesti perusteetonta, ja menee osastoon "lukee kuin piru Raamattua" (eli irrallaan kontekstista).
Lisäksi on mietittävä sitä, mitä Kristuksen tunnustaminen alkukristityille merkitsi. UT:n tutkimus on jo pidemmän aikaa ymmärtänyt, että lause "Jeesus on Herra" tarkoitti alkukristityille myös implisiittisesti väitettä: "Ja keisari ei ole." Tämä tarkoittaa, että vaikka alkukristillisyys ei sinänsä ollutkaan anti-imperialistinen liike, alkukristillisen uskontunnustuksen ("Jeesus on Herra") sanomisessa oli huomattavasti enemmän latausta kuin siinä, että joku saadaan kännipäissään sanomaan tietyt sanat, jotta hän pääsee jatkamaan iltaansa ilman ilonpilaajia. Alkukristityille uskon tunnustaminen saattoi pahimmillaan merkitä elannon (kaikki muinainen liike-elämä oli uskonnollisuuteen kytkettyä) tai jopa hengen menettämistä.
Näin ollen myöskään yhtä lailla kontekstistaan irrotettu 1 Kor 12:3 ei riitä perusteeksi "maagisen hokeman" käyttämiselle evankelioinnissa. Paavali tuskin tarkoitti sitä, että kenellekään uskosta osattomalle ei ole mahdollista verbaalisesti muodostaa suussaan tiettyjä sanoja ilman Pyhän Hengen apua. Kaiken lisäksi, teksti ei koske evankeliointia vaan käyttäytymistä jumalanpalveluskontekstissa: Paavali ojentaa korinttilaisia, jotka ajattelevat hengellisyyden olevan pelkästään tärinöitä, värinöitä, puhetaitoa ja voimallisia ilmauksia – sisällöstä välittämättä. Hänen sanomansa on: ymmärrettävä ja kristillisen opin kanssa yhtä pitävä sisältö on Pyhän Hengen tuotetta, kun taas se, mikä kiroaa Jeesuksen tulee aivan muusta lähteestä.
Ja sitten vielä kielioppidiggareiden iloksi:
Ehtolauseiden luokittelua
Koiné-kreikaksi ehtolause voidaan ilmaista neljällä erilaisella rakenteella (oikeastaan viidellä, mutta viidennestä joskus toiste):(1) Ensimmäinen luokka: ehtoa pidetään totena argumentin vuoksi – argumentti ei kuitenkaan välttämättä ole tosi
- protasis ("jos"): εἰ + indikatiivi + mikä tahansa aikamuoto
- apodosis ("niin"): mikä tahansa tapa ja aika
Matt 12:27: καὶ εἰ ἐγὼ ἐν Βεελζεβοὺλ ἐκβάλλω τὰ δαιμόνια, οἱ υἱοὶ ὑμῶν ἐν τίνι ἐκβάλλουσιν; Jos minä karkotan pahoja henkiä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat?Kyseessä olevassa jakeessa on selvää, että protasis ei esitä tosiasiaa. On siis mahdotonta kääntää: "Koska minä karkotan..."
(2) Toinen luokka: ehtoa pidetään tosiasian vastaisena
- protasis: εἰ + indikaatiivi + mennyt aika
- apodosis: ἄν + indikatiivi + mennyt aika
Joh 5:46: εἰ γὰρ ἐπιστεύετε Μωϋσεῖ, ἐπιστεύετε ἂν ἐμοί. Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua.Parempi käännös ehkä olisi: "Jos te olisitte uskoneet Moosesta, te uskoisitte myös minua." Jeesus ei väitä, että juutalaiset uskoisivat Moosesta saati sitten Jeesusta itseään.
(3) Kolmas luokka: ehdon täyttymistä pidetään epävarmana mutta luultavana: tulevaisuus on jotakin mahdollisen tai täysin hypoteettisen väliltä, mutta ei varma
- protasis: ἐάν + subjunktiivi + mikä tahansa aikamuoto
- apodosis: mikä tahansa tapa tai aika
Matt 4:9: καὶ εἶπεν αὐτῷ· ταῦτά σοι πάντα δώσω, ἐὰν πεσὼν προσκυνήσῃς μοι. Ja sanoi: »Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.»Matteuksen mukaan perkele viittaa mahdollisena pitämäänsä tulevaisuuteen ja pitää luultavana sitä, että Jeesus palvoo häntä.
(4) Neljäs luokka: ehdon toteutuminen (ja tulevaisuus) on hyvin epävarmaa kirjoittajan mielessä
- protasis: εἰ + optatiivi + preesens/aoristi
- apodosis: ἄν + optatiivi + preesens/aoristi
1 Piet 3:14: ἀλλ᾿ εἰ καὶ πάσχοιτε διὰ δικαιοσύνην, μακάριοι. Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita.Kirjoittaja esittää, että hänen lukijansa eivät ole vielä kärsineet vanhurskauden tähden, ja että tämän tapahtuminen lähitulevaisuudessa vaikuttaa myös epätodennäköiseltä.
