Jeesuksen toiminnan historian ajoitus perustuu valistusaikakauden tutkimuksessa Synoptiseen perinteeseen ja erityisesti Markuksen evankeliumiin, jonka ajatellaan olevan varhaisin evankeliumeista. Markuksen evankeliumin suosiminen johti Johanneksen evankeliumin syrjäyttämiseen historiallisena lähteenä. Johannes väitetysti edustaa kehittynyttä teologiaa. Näin oli helppo ratkaista se jännite, että synoptisissa evankeliumeissa Jeesus matkustaa Jerusalemiin kerran, ja näin ollen myös puhdistaa temppelin toimintansa lopussa (esim. Matteus 21). Johanneksen evankeliumissa sen sijaan Jeesus matkaa tämän tästä Jerusalemissa ja ainakin kolmesti pääsiäisenä. Samoin Jeesus ei puhdistakaan temppeliä toimintansa lopussa vaan alussa.
Tämä jännite näkyy hyvin historiallisessa tutkimuksessa. Erityisesti E. P. Sanders on väittänyt, että Temppelin puhdistaminen on historiallisesti uskottava ja johdonmukainen selitys ristiinnaulitsemiselle. Ei ristiä ilman Temppelin puhdistamista. Historiafokusoitunut tutkimus joutuu laittamaan Johanneksen syrjään teologisena konstruktiona, koska näin se ratkaisee epämukavan jännitteen. Kuitenkin narratologisesti - kirjallisuustutkimuksen näkökulmasta - ei ole mitään jännitettä. Jokainen evankelista voi "juonellistaa" tapahtuman haluamallaan tavalla.
Tapahtuman sijoittuminen eri yhteyteen kertomuksessa ei kumoa tapahtuman historiallisuutta vaan päinvastoin: se vahvistaa sen ja lataa sille aiempaa suuremman merkityksen. Johanneksen evankeliumin myötä Jeesuksen ja juutalaisten Temppelin välinen suhde ajautuu jännitteeseen jo alusta pitäen, koska Jeesuksessa "Sana tuli lihaksi" ja hän kantoi sitä "kirkkautta" - Jumalan läsnäoloa - jonka paluuta temppeliin he odottivat.
Noin 6 minuutin YouTube-video samasta aiheesta hieman eri painotuksin
