Koiné-kreikassa genetiiviä käytetään ilmaisemaan verbin sisältöä, kun taas datiivilla on muunlaisia merkityksiä (esim. "toimesta", "jossakin", "jonkin tähden", vrt. Wallace 1996:93-94). Esimerkiksi Apt 2:4 kertoo genetiivirakenteen avulla, että "he kaikki täyttyivät Hengellä ja alkoivat puhua toisilla kielillä" (καὶ ἐπλήσθησαν πάντες πνεύματος ἁγίου καὶ ἤρξαντο λαλεῖν ἑτέραις γλώσσαις). Tässä jakeessa Henki on se, millä uskovat täyttyvät.
Vastaavasti, Ef 5:18 käyttää datiivirakennetta (ἐν + dat.) ja käskee uskovia täyttymään – ei Hengellä (aivan kuten Henki olisi jotakin nestettä, jota kaadetaan ihminen-nimiseen pulloon) – vaan instrumentaalisesti "Hengen toimesta" tai lokatiivisesti "Hengessä" (πληροῦσθε ἐν πνεύματι). Koska πληροῦσθε on suurella todennäköisyydellä preesensin passiivin imperatiivin monikon 2. eikä medium (ihminen tuskin pystyy "käyttämään" Jumalaa), luonnollisin merkitys lauseelle on "antakaa Hengen täyttää teitä" tai "täyttäytykää Hengen toimesta." (eli instrumentaalinen lukutapa voittaa lokatiivisen, vaikka muualla lokatiivisia merkityksiä onkin havaittavissa).
Huomaa vielä, että Efesolaiskirje ei puhu mitään kielillä puhumisesta tai karismaattisista kokemuksista, vaan kirjeessä Henki liittyy kiinteästi Kristuksessa olemiseen ja elämiseen. Henki tekee uskovalle todeksi Kristuksen todellisuuden ja johtaa tämän elämään Kristukselle kuuliaista elämää. Jaetta 5:18 seuraava partisiippirykelmä ei siis kuvaa keinoja karismaattisen kokemuksen saamiseen (vrt. KR38) vaan seurausta Hengen hallitsemasta elämästä (vrt. KR92, jossa ajatus ei ole täysin selvä, mutta parempi kuin KR38). Henki vaikuttaa uskovassa ylistystä, kiitollisuutta ja toinen toiselle alamaisuutta (jakeet 5:21-22 eivät ole irrallisia Hengellä täyttymisen ajatuksesta, vaikka useat käännökset näin väittävätkin lyömällä rivinvaihdon).
Partisiipit voidaan tietysti kääntää myös imperatiiveiksi (pääverbi on imperatiivi), mutta tällöinkin yhteys pääverbin ajatukseen säilyy.
