Profeetallisesta puheenparresta ja heprean sanasta הִנֵּה

Oletko joskus istunut jonkin karismaattisen seurakunnan hengellisessä tilaisuudessa ja kuunnellut silmät pyöreinä toisen seurakuntalaisen saamaa profeetallista sanomaa Herralta, jossa esiintyy sana "katso" toistuvasti, yleensä lauseen alussa?

Henkilökohtaisesti en torju profeetallisten sanomien mahdollisuutta. Päinvastoin! Mutta samalla ajattelen, että profeetallinen sanoma muokkautuu aina käytetyn "äänitorven" läpi. Vanha kansa onkin bruukannut puhua "astian mausta".

Tässä tapauksessa "astian maku" syntyy vanhan raamatunkäännöksen käyttämisestä, joka on muokannut profeetallisen sanoman tuojan ajatusta siitä, minkälaista profeetallisen puheen tulisi olla.

Medium pääluokkana ja ennaltamääräämisoppi

Suomalaisille tuttujen aktiivin ja passiivin lisäksi koiné-kreikka pitää sisällään kolmannen pääluokan, mediumin, jossa subjekti vastaanottaa verbillä ilmaistun tekemisen tai ainakin tekemisen hyödyn.

• Aktiivi: Poika pukee
• Passiivi: Poika puetaan
• Medium: Poika pukee itsensä = poika pukeutuu

Medium vastaa siis pitkälti monen kielen refleksiiviverbejä. Koiné-kreikan medium on samalla hieman monimutkaisempi ja hankalampi ilmiö kuin nykykielten refleksiiviverbit muun muassa seuraavista syistä johtuen:

(1) Vain aoristi ja futuuri sisältävät omat kieliopilliset muotonsa mediumin ilmaisemiseksi. Preesensissä, perfektissä ja pluskvamperfektissä medium ilmaistaan muodolla, joka ulkonaisesti näyttää prikulleen samalta kuin passiivi.

(2) Osa koiné-kreikan verbeistä on ns. deponenttiverbejä, jotka näyttävät ulkonaisesti mediumilta (aktiivinen muoto puuttuu kokonaan), mutta ovat samalla merkitykseltään aina aktiivisia. Toisin sanottuna mediumin tunnistaminen tekstin joukossa ei aina tarkoita sitä, että verbi toimii mediumin tavoin.

Samalla se, että jokin verbi on deponenttiverbi, täytyy varmistaa tarkoin. On nimittäin mahdollista, että jokin verbi ei esiinny aktiivimuodossaan raamatullisessa aineistossa, mutta hellenistisessä (eli karkeasti Raamatun kirjoitusten ajan) kreikassa aktiivimuoto kuitenkin esiintyy. Lisäksi on mahdollista, että jokin verbi on osittain deponenttinen, eli toimii vain tietyissä aikamuodoissa aina deponentin tavoin, vaikka muissa aikamuodoissa samanlaista käytöstä ei ole havaittavissa.

(3) Koiné-kreikka syntyi Aleksanteri Suuren valloitusten myötä. Koska sen puhujat eivät olleet natiiveja, monet klassisessa kreikassa käytössä olleet nyanssit rapistuivat. Tämä kehitys koski myös medium-pääluokkaa, jonka puhdas muoto (suora refleksiivinen medium: verbin toiminta kohdistuu subjektiin itseensä) säilyi lähes pelkästään kielen idiomaattisissa ilmauksissa.

Tämänkertainen kielioppipähkinä koskee tätä viimeistä kohtaa ja tapaa, jolla olen itsekin joskus perustellut arminiolaisia näkemyksiäni kalvinistisilta vaikuttavia jaejaksoja vastaan (fear not, olen edelleen arminiolainen).

Apt 13:48: Ἀκούοντα δὲ τὰ ἔθνη ἔχαιρον καὶ ἐδόξαζον τὸν λόγον τοῦ κυρίου καὶ ἐπίστευσαν ὅσοι ἦσαν τεταγμένοι εἰς ζωὴν αἰώνιον. Kuullessaan [tämän] pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat – niin monet kuin olivat määrätyt iankaikkiseen elämään. 

Mielenkiintomme kohteena oleva verbaalinen ilmaus on ἦσαν τεταγμένοι ("he olivat määrätyt"), joka koostuu aktiivin imperfektin indikatiivin monikon kolmannen verbistä ἦσαν ja perifrastisesti käytetystä mediumin/passiivin perfektin partisiipista τεταγμένοι. Perifrastinen käyttö tarkoittaa tässä kohden sitä, että aikamuodoltaan ilmaus vastaa pluskvamperfektiä (imperfekti + perfekti = pluskvamperfekti). Joka tapauksessa kyseessä on aika kalvinistiselta vaikuttava kohta: vain ne uskoivat, jotka oli siihen edeltä käsin määrätty!

Perfektin partisiippi τεταγμένοι voisi kuitenkin olla teknisesti ottaen myös medium, sillä verbi τάσσω ei ole deponenttiverbi. Mikäli τεταγμένοι käännetään puhtaana refleksiivisenä mediumina, koko jakeen merkitys muuttuu radikaalisti: "... ja uskoivat – niin monet kuin olivat asettaneet itsensä iankaikkiseen elämään." Ja kaikki arminiolaiset riemuitsevat päästessään irti jälleen yhdestä hankalalta vaikuttavasta jakeesta, jolla kalvinistit perustelevat näkemystään.

Ainoa ongelma on se, että käännös on yllä esittämäni kielen kehityksen perusteella hieman kyseenalainen – siitä puhumattakaan, että se kuulostaa "oudolta" ainakin 2000-luvun länsimaalaiseen korvaan. Mitä ihmettä on "itsensä asettaminen" iankaikkiseen elämään kun uskokin on jo erikseen mainittu? Samaan hengenvetoon voidaan todeta kuitenkin myös, että jos jostain voisimme uskoa puhtaan mediumin löytävämme, se löytyisi todennäköisesti juuri Luukkaalta, jonka kirjoitustapa matkii tahallisesti klassista kreikkaa. Mene ja tiedä.

En jää tällä kertaa ratkaisemaan esittämääni ongelmaa. Haluan vain sanoa painokkaasti, että yhden kieliopillisesti mahdollisen muodon perusteella tehdyt ratkaisut eivät ole fiksuja. Tässä toimintatavassa tulkitsija on itse asiassa asettanut itsensä jo etukäteen (Hah hah! Jos et tajunnut vitsiä, lue uusiksi, mutta tällä kertaa ajatuksella) tietyn ratkaisun kannattajaksi, ja tarrautuu kieliopin tarjoamaan mahdollisuuteen kuin hukkuva oljenkorteen ajattelematta ollenkaan laajempia kysymyksiä. Kysymyksessä ei ole siis eksegeesi vaan eisegeesi.

Tässäkin tapauksessa oikea tapa lähestyä ongelmaa, olisi katsoa laajasti, miten Luukas lähestyy ihmisen vapaan tahdon ja Jumalan kaikkivaltiuden välistä problematiikkaa, ja mitä hän haluaa ilmaista kyseisessä jakeessa. Kunnon eksegeesi ei ole vaikeaa vaan tajuttoman työlästä.

Lisäksi tulisi tsekata tarkemmin verbin τάσσω käyttöä. Jos jotakuta kiinnostaa tämä tehdä, be my guest: Matt 28:16; Luke 7:8; Acts 13:48; 15:2; 22:10; 28:23; Rom 13:1; 1 Cor 16:15. Näistä ainakin muutamassa verbi esiintyy muodossa, joilla on merkitystä sille, miten sitä mahdollisesti käytetään Apt 13:48:ssa. Erityisesti Apt. 28:23 on kiinnostava, sillä siinä partisiippi esiintyy kiistatta mediumissa – joskin tässäkään kohdin medium ei edusta puhtaasti refleksiivistä käyttöä vaan ilmaisee sitä, että teko hyödyttää subjektia itseään.

Muuten, yllä esittämäni ongelma löytyy myös jakeesta Room 9:22.

Kreikan käskyt ja kiellot – Efesolaiskirje 5:18 vielä kerran

Käskyjä ja kieltoja ilmaistaan koiné-kreikassa kolmen eri aikamuodon avulla: futuuri, aoristi ja preesens.

Futuurin käyttäminen käskyissä ja kielloissa on pitkälti LXX:ään siirtyneiden hebraismien perua, vaikka ilmaisutapa löydetään myös klassisesta kreikasta. Sillä ilmaistaan yleensä ehdottomuutta: "Älä tapa! Älä tee aviorikosta! Älä..."

Aoristi keskittyy tarkastelemaan käskyllä tai kiellolla ilmaistua toimintaa kokonaisuutena. Siksi sillä ilmaistaan usein käskyjä ja kieltoja, jotka koskevat tiettyä, tarkasti rajautuvaa toimintaan. Aoristia ei käytetä niinkään ilmaisemaan "yleistä sääntöä".

Preesensillä ilmaistut käskyt ja kiellot tarkastelevat toimintaa sen sisäpuolelta ja käskevät tai kieltävät sen jatkumisen. Siksi preesensiä käytetään yleensä elämäntapaan liittyvissä käskyissä ja kielloissa – eli ilmaisemaan "yleisiä sääntöjä".

Sekä aoristi että preesens voivat olla myös ingressiivisiä eli painottaa toiminnan aloittamista. Preesens on kuitenkin aina ingressiivis-progressiivinen (=toiminnan aloittaminen ja jatkaminen). Samalla kuitenkin monet UT:n preesensillä ilmaistut kiellot eivät kohdistu jatkuvan toiminnan lopettamiseen vaan esittävät itse asiassa yleisen säännön.

Suun tunnustuksella pelastutaan?

Suomessa on viime vuosina liikkunut uusia tuulia evankelioinnin suhteen. Välillä on jopa puhuttu herätyksestä ja satojen ihmisten on sanottu tulleen uskoon esimerkiksi vain yhden kaupungilla evankelioiden vietetyn illan jälkeen.

Kyseessä oleva uusi voimallinen oppi ehdottaa, että Jumalan lapseksi tulemiseen riittää tiettyjen sanojen toistaminen: jos kaupungilla kohdatut ihmiset tunnustavat Jeesuksen Herrakseen, heistä on tullut Jumalan lapsia ja he pelastuvat. Näin yksinkertaista se on. Tunnustaminen määritellään puolestaan yksinkertaisesti joidenkin raamatullisten ajatusten toistamiseksi (esim. "Jeesus on Herra"), eikä elämän muutokseen, seurakuntayhteyteen tms. kiinnitetä käytännössä minkäänlaista huomiota.

Opettaako Uusi testamentti tätä? Näinkö maailma todella evankelioidaan?

Kuinka antiteettisiä Vuorisaarnan antiteesit ovat?

Vuorisaarnan tulkinnan historia on Vuorisaarnan välttelyn historiaa. Jeesuksen sanoja on pidetty milloin pelkästään alkuperäisiä opetuslapsia koskevana "väliajan etiikkana", milloin vain tulevaa eskatologista maailmaa koskevana säännöskokoelmana ja milloin vain hypoteettisena välineenä, jossa Laki vedetään niin korkealle, että jokainen joutuu sen tuomitsemaksi, jotta jokaisen Kristus voisi vapauttaa. Tulkinnan historiasta löydämme vain muutaman nimen, jotka ajattelivat, että Vuorisaarnan sanoma koskee kaikkia Jeesuksen seuraajia. Yksi heistä on Dietrich Bonhoeffer, joka kuoli marttyyrinä natsi-Saksassa kieltäydyttyään vannomasta uskollisuudenvalaa Hitlerille.

"Minä, maan mato, matkamies"

Roomalaiskirjeen jakeisiin 7:7-25 viitataan usein saarnoissa esimerkkinä siitä, kuinka uskovan elämä on edelleen uskoontulon jälkeen synnin tahraamaa ja ristiriitaista: "En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo." Puhuuhan Paavali jakeissa itsestään. Miten siis minun elämäni voisi olla erilaista! Mutta puhuuko Paavali itsestään?

Prepositioiden, verbien ja sijamuotojen välisestä suhteesta

Prepositiot voivat olla statiivisia (eli ne ilmaisevat olotilaa) tai transitiivisia (eli ne ilmaisevat liikettä). Samalla prepositioiden yksilöllinen käyttö lauseessa määräytyy aina suhteessa verbiin ja sijamuotoon, joiden kanssa prepositiota käytetään.

Mitenkäs me taas kerran pelastuimmekaan?

Efesolaiskirjeen 2:8 on yksi niistä jakeista, joita ihmiset opettelevat ulkoa halutessaan oppia jakamaan evankeliumin toisten ihmisten kanssa – tai ihan omaksi hyväkseen. Suomenkieliset käännökset tuntuvat kuitenkin poikkeavan toisistaan aika tavalla tässä kohden.

Rukoiletko sinäkin Isä meidän -rukouksen niin kuin meidän Herramme EI sitä opettanut?

Isä meidän -rukous on tuttu ja turvallinen rukous monelle suomalaiselle. Siksi on jokseenkin harmillista, että siihen on pujahtanut selkeä käännösvirhe. Isä meidän -rukouksen loppu rukoillaan suomeksi: "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta."

Partisiipista ja seksuaalisesta himosta

Partisiipit ovat yksi koiné-kreikan vaikeimmista mutta myös hienoimmista ominaisuuksista. Koska partisiipin toimintaa on suhteellisen vaikea hahmottaa, se tulee aika pahasti väärinkäytetyksi monen eksegeetikon kourissa.

Infinitiivin subjekti

Väikkärin kanssa on pitänyt sen verran kiirettä, että kielioppipläjäykset ovat jääneet välistä viime kuukausina. Nyt kuitenkin jatkan aiheesta, joka sinällään ei ole kovin merkittävä. Se kuitenkin kertoo kielten toiminnasta ja auttaa ehkä ymmärtämään niitä ongelmia, joita Raamatun kääntäjät kohtaavat.

Johannes 1:1 - ja Sana oli Jumala?

Maanantainen kielioppipläjäys: Artikkeli on todennäköisesti yksi Koiné-kreikan väärinymmärretyimmistä ja väärinkäytetyimmistä kielioppiasioista. UT:n kreikassa artikkelin pääasiallinen tarkoitus ei ole tehdä jotakin määräiseksi (vrt. engl. "a dog" -> "the dog") vaan käsitteellistää, nimetä ja lopulta myös kohdentaa.

Kristitty ja kärsimys – ehdottaako Room 8:28 stoalaista suhtautumista kärsimykseen?

Maanantainen kielioppipläjäys kreikan ja UT:n ystäville: Room 8:28 on yksi Uuden testamentin väärinymmärretyimmistä teksteistä. Sen tulkitaan monesti ehdottavan determinististä käsitystä, jonka mukaan kaikki kärsimys ja paha, jonka kristityt kohtaavat elämässään, on itse asiassa osa Jumalan suunnitelmaa ja edistää hänen tahtoaan. Eikä ihme - molemmista suomenkielisistä käännöksistä voi tällaisen näkemyksen nostaa. Esim. KR92 kääntää: "Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen."

Koiné-kreikan historiaa ja verbaaliset genetiivit

Raamatun kreikka syntyi Aleksanteri Suuren valloitusten myötä: Aleksanterin sotilaiden piti pystyä kommunikoimaan keskenään ja uusilla hallintoalueilla tarvittiin yhtenäistä hallintokieltä. Tämä johti tilanteeseen, jossa klassinen kreikka kaikkine hienouksineen amalgamoitui useista murteista epäsystemaattisesti yleiskreikaksi, joka tähtäsi ilmaisun yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Raamatun kreikka (tai heprea tai aramea) ei siis ole mitään jumalallista kieltä kuten aikoinaan ennen Adolf Deissmannin tekstilöydöksiä uskottiin (Deissmann löysi ikivanhalta kaatopaikalta läjäpäin "Raamatun kreikaksi" kirjoitettuja päivittäiseen elämään liittyviä kirjoituksia).

Koiné-kreikan genetiivistä

Koiné-kreikassa genetiiviä käytetään ilmaisemaan verbin sisältöä, kun taas datiivilla on muunlaisia merkityksiä (esim. "toimesta", "jossakin", "jonkin tähden", vrt. Wallace 1996:93-94). Esimerkiksi Apt 2:4 kertoo genetiivirakenteen avulla, että "he kaikki täyttyivät Hengellä ja alkoivat puhua toisilla kielillä" (καὶ ἐπλήσθησαν πάντες πνεύματος ἁγίου καὶ ἤρξαντο λαλεῖν ἑτέραις γλώσσαις). Tässä jakeessa Henki on se, millä uskovat täyttyvät.