Raamatun kreikka syntyi Aleksanteri Suuren valloitusten myötä: Aleksanterin sotilaiden piti pystyä kommunikoimaan keskenään ja uusilla hallintoalueilla tarvittiin yhtenäistä hallintokieltä. Tämä johti tilanteeseen, jossa klassinen kreikka kaikkine hienouksineen amalgamoitui useista murteista epäsystemaattisesti yleiskreikaksi, joka tähtäsi ilmaisun yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Raamatun kreikka (tai heprea tai aramea) ei siis ole mitään jumalallista kieltä kuten aikoinaan ennen Adolf Deissmannin tekstilöydöksiä uskottiin (Deissmann löysi ikivanhalta kaatopaikalta läjäpäin "Raamatun kreikaksi" kirjoitettuja päivittäiseen elämään liittyviä kirjoituksia).
Sulautumisprosessi aiheutti myös hankaluuksia. Esimerkiksi monen kreikkaa opiskelevan kauhu on sijamuoto genetiivi, joka koiné-kreikassa sisältää adjektiivisia (esim. Luuk 18:6 "vääryyden tuomari" = väärämielinen tuomari), ablatiivis-elatiivisia (esim. Matt 10:14 "ravistakaa pois jalkojenne tomu" = ravistakaa tomu jaloistanne, verbaalisia (esim. Room 5:5 "Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme" = rakkaus, jolla Jumala rakastaa meitä tai rakkaus Jumalaan tai molemmat!) ja adverbiaalisia merkityksiä.
Yksi mielenkiintoisimmista genetiivin käyttötavoista on verbaalisten genetiivien ryhmä (subjektiivinen, objektiivinen tai ns. "plenary genitive" joka pitää sisällään sekä subj. että obj. genetiivin). Tämä genetiivi on eksegeettisesti erittäin merkityksellinen. Kyseessä on siis genetiivi, jossa substantiivilla, jota genetiivi määrittää, on verbaalinen idea, jonka subjektina tai objektina (tai joissakin tapauksissa molempina) genetiivi toimii.
Esimerkiksi, useat tutkijat esittävät joidenkin kolossalaiskirjeessä esiintyvien viitteiden pohjalta, että Kolossassa vaikutti vahva harhaoppi, jota vastaan Paavali argumentoi. Yksi näistä kohdista on Kol 2:18, jonka KR92 kääntää: "Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja PALVOO ENKELEITÄ." (korostus minun). Kuka tahansa, joka lukee tekstin kreikasta, huomaa, että käännös on tässä kohden vähintäänkin värittynyt.
Paavalin sanat eivät välttämättä viittaa siihen, että jokin taho Kolossassa palvoisi enkeleitä! θρησκείᾳ τῶν ἀγγέλων (enkelien palvonta) on genetiivirakenne, joka suomeksikin voi tarkoittaa kahta eri asiaa: sitä, että (1) ihmiset palvovat enkeleitä tai sitä, että (2) enkelit palvovat Jumalaa. Jälkimmäinen on vahva teema niin Raamatussa kuin toisen temppelin juutalaisuudessakin. Esim. korinttilaiskirjeessä ajatus enkelien läsnäolosta jumalanpalveluksessa on jokseenkin esillä. Ongelmallista on myös sanan ταπεινοφροσύνη (nöyryys) kääntäminen "itsensä nöyryyttämiseksi kieltäymyksin."
Henkilökohtaisesti en ota kantaa siihen, miten ko. kohta tulisi kääntää. Luulen kuitenkin, että KR92 käännös on värittynyt, koska se liittyy toiseen kiisteltyyn aiheeseen, eli siihen, miten kolossalaiskirjeessäkin esiintyvä τὰ στοιχεῖα τοῦ κόσμου (Kol 2:8, 20) tulisi kääntää. Itse en ole ollenkaan varma, että se tarkoittaa demonisia hengellisiä voimia, vaan ehkäpä vain elämään liittyviä perusjuttuja, jotka Raamatun ajan kulttuuri ymmärsi eri tavoin kuin me.
