Miksikö raikas kokemus? Historioitsijana Sanders on todellakin tasapuolinen historiallisille lähteille, ja pitää Uuden testamentin kuvauksia historiallisesti luotettavina. Tämä oli kovin erilainen kokemus kuin muutama viikko sitten lukemani Geza Vermesin Changing Faces of Jesus kanssa, jossa kirjoittajan oma ennakkokäsitys tulee niin räikeästi esiin (kirjoitan tästä ehkä myöhemmin). Sandersin kertomus omasta ennakkokäsityksestään on herkullinen, ja ansaitsee tulla tässä erityisesti mainituksi. Hän tekee sen kertomalla omasta seurakuntataustastaan:
Olen liberaali, moderni ja maallistunut protestantti, joka on kasvanut sellaisen seurakunnan keskellä, jolla on matala kristologia ja jossa painotetaan sosiaalista evankeliumia. Olen ylpeä niistä asioista, joiden puolesta tämä perinne seisoo. En ole kuitenkaan niin rohkea, että olettaisin Jeesuksen tulleen perustamaan sen, tai että hän olisi kuollut sen periaatteiden puolesta. (334)
Jeesuksen kuolemasta
Sandersin keskeisiä pointteja kirjassa on, että juutalaiset eivät tappaneet Jeesusta koska hän julisti armoa. Varsinaisesti Jeesuksen kuolemaan johtavat syyt jäävät paradokseiksi, mutta jotakin siitä voidaan sanoa:Jeesus ristiinnaulitaan kuninkaana. Kuitenkaan Jeesuksen toiminta ei ollut sellaista joka olisi laajasti ymmärretty vallankumouksellisena. Toisin sanoen, mikäli Jeesus väitti olevansa kuningas, tämä ei ollut uhka koska hänen liikettään ei nähty sotilaallisena. Jeesuksen kuninkaallisista teoista merkityksellisin oli aasilla ratsastaminen Jerusalemiin, joskin ollakseen vallankumouksellinen tämän olisi pitänyt johtaa välittömästi hänen kuolemaansa.
Jeesuksen opetukset eivät olleet merkittävässä ristiriidassa aikalaisten kanssa. Merkittävin ero liittyy opetukseen avioerosta, jonka Jeesus vetää tiukemmaksi kuin kukaan muu. Jopa hänen seuraajansa hämmästyvät kannattaako edes mennä naimisiin! Jeesuksen näkemys heijastaa sitä, että hän odotti Jumalan valtakunnan tulemista (A. Schweitzer), missä vallitsisi toisenlainen todellisuus ja mahdollisuus elää Jumalan alkuperäisen standardin mukaan (loppu muistuttaa alkua).
Keskeisin syy Jeesuksen kuolemaan oli hänen järjestämänsä demonstraatio temppelissä, joka tulee nähdä hänen muun julistuksensa valossa jossa hän kritisoi temppeliä. Tämä oli käytännössä rinnastettavissa jumalanpilkkaan (ks. Jeremia 26). Tällä ei kuitenkaan ollut suurta yleisöä, joka olisi suorittanut joukkoteloituksen.
Sanders itse ei selitä tarkemmin Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja Jeremian profetian yhtäläisyyttä, mutta käytännössä kyseessä on kaksi profeettaa jotka puhuivat temppeliä vastaan; ensimmäisen yleisö kuunteli ja teki parannuksen, toisen yleisö ei kuunnellut vaan tappoi hänet. Jeremian sanat ovat kuvaavat:
... minä olen teidän käsissänne; tehkää minulle, mitä katsotte hyväksi ja oikeaksi. Mutta se tietäkää, että te, jos minut surmaatte, saatatte viattoman veren päällenne ja tämän kaupungin ja sen asukasten päälle... (Jer 26:14–15, VKR33/38).
Yhteenveto
Kirja on hyvä ja haastava lukukokemus jokaiselle, jonka uskonvakaumus kestää lukea hieman vaihtoehtoisempaakin kirjallisuutta. Se auttaa näkemään Jeesuksen aikaista juutalaisuutta historiallisesta näkökulmasta, mikä puolestaan antaa valoa evankeliumikertomusten historiallisesti tasapuolisemmalle ymmärtämiselle.Yhtenä esimerkkinä mainittakoon se, että tyypillinen lukija ajattelee evankeliumin pohjalta fariseusten olevan joukko pilkunviilaajakurjimuksia, mutta historiallisesta näkökulmasta juuri heidän kanssaan Jeesus on ”opillisesti” kaikkein lähimpänä. Tämä ei tarkoita että evankelistat olisivat vääristäneet asioita, vaan että he kerronnan vuoksi ovat yksinkertaistaneet heidän henkilökuvaustaan ja korostaneet tiettyjä piirteitä. Lukijan, jota tämä hämmentää, kannattaa tutustua narratologiaan.
