Arvio Steven Rungen Discourse Grammar -kirjasta

Runge, Steven E. Discourse grammar of the Greek New Testament: a practical introduction for teaching and exegesis. Peabody, Mass.: Hendrickson Publishers Marketing, 2010.

Rungen Diskurssi Kielioppi yhdistää kahta maailmaa: perinteisiä kielioppeja ja diskurssianalyysejä (similar review in English).

Pääpaino on diskurssilla, eli sillä miten kirjoittaja pyrkii kommunikoimaan yleisölleen. Näin hän lähestyy kieltä funktionaalisesta lähestymistavasta, joka pakottaa hänet uudelleenarvioimaan sääntöpohjaiset lähestysmistavat. Lyhyesti voisi sanoa, että Rungen menetelmässä kielioppi ei johda eksegeesiä vaan diskurssin ymmärtäminen uudelleenmäärittelee kieliopin.

Runge esittää että perinteisesti tekstin kielelliset vaihtelut on selitetty lähinnä tyyliseikkoina. Esimerkkinä vaikka:

a. Korkealla on aurinko. b. Aurinko on korkealla

Rungen mukaan kyseessä ei ole tyylillinen variaatio vaan tapa alleviivata keskeisintä pointtia. Tässä tapauksessa vaihtoehto a. Poikkeaa sanajärjestykseltään totutusta, ja siksi voimme tulkita että kirjoittaja on korostanut sanaa korkealla. Toisin sanoen: “Onpa aurinko korkealla,” joka korostaa että ilmiö saattaa olla epäluonnollinen. Vaihtoehto b. puolestaan on yleisen toteamus, joka voisi viitata esim. siihen että on keskipäivä.

Mitään ei siis tapahdu tyylillisistä syistä, vaan poikkeava kirjoitustyyli/-asu korostaa tekstissä jo olemassaolevaa keskeistä elementtiä. Rungen mukaan tämä ilmaisutapa ei itsessään LUO mitään, vaan se vain OSOITTAA (marks) tähän erityiseen painotukseen (markedness). Ks. Aiemmat blogit aiheesta täältä ja täältä.

Kirjan paras anti on mielestäni juuri se, että se auttaa lukijaa kiinnittämään huomiota näihin tehokeinoihin, ja kysymään miksi kirjoittaja on korostanut tätä seikkaa. Tämän rusinan poimiminen on erityisen suloista, koska se ei edellytä diskurssianalyysin metodin tai kielen omaksumista.

Runge—kenties tahattomasti—luo mielestäni liian ison kiilan perinteisten kielioppien ja diskurssianalyysin välille. Tämä tapahtuu jakamalla selitykset tarkasti otsikoiden alle: nämä sanoivat näin, minä ja pojat olemme tätä mieltä (ks. Levinsohn). Tämä vaikutus kertautuu kirjan 18 kappaleen aikana.

Kirja on nopealukuinen, kunhan ei jää jumiin kaikkiin selitysvaihtoehtoihin tai kompastu lukemattomiin esimerkkeihin samasta asiasta. Runge on kirjoittanut kirjan pääsääntöisesti ajatellen kreikkaa jo hallitsevia, mutta hän haluaa myös sisällyttää vasta-alkajat mukaan keskusteluun. Suosittelen kirjaa ennemmin ensimmäiselle ryhmälle edelle mainituista syistä.