Markus 14:24
“Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.”
Matteus 26:28
“sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”
Luukas 22:20
“Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.”
Kaikki synoptikot ovat siis samaa mieltä, että Jeesuksen veri vahvistaa [uuden] liiton. Matteus ja Luukas selittävät että tämän liiton myötä tulee syntien anteeksiantamus, mutta tämä sama ajatus on läsnä myös Markuksessa—vaikkei yhtä selkeästi.
Suurin muutos onkin Luukkaan tulkinnassa “teidän”. Matteuksen[1] ja Markuksen näkökulmasta Jeesuksen veri toisi sovituksen monelle (περὶ πολλῶν), joten rajaako Luukas liiton koskemaan vain alkuperäistä pöytäseuruetta?
James VanderKam ehdottaa, joskaan hän ei itsekään ole täysin varma yhteydestä, että “moni” olisi tässä tekninen termi.[2] Eräissä Kuolleen Meren kirjakääröissä arameankielinen “monet” (ha-rabbim) nimittäin tarkoittaa seurakunnan jäseniä.[3] Jeesus puhui tiettävästi Arameaa, ja evankeliumit kirjoitettiin kreikaksi. Voisiko olla niin, että tämä oli se merkitys joka Jeesuksella oli, ja että Luukas ei kenties ollut tietoinen tästä arameankielisestä traditiosta?
Kuolleen Meren lahkon tapauksessa nämä “monet” olisivat Essealaisia, jotka ovat vetäytyneet pois Jerusalemin temppelipalveluksesta uskoen että se on korruptoitunut. Näin “monet” eivät ole pelkästään “seurakunnan jäseniä”, vaan eskatologisen yhteisön jäseniä jotka edustavat Tosi Israelia.
Jos tämä yhteys pitää paikkansa, että “monet” tarkoittaa seurakuntaa,[4] niin Jeesuksen ehtoollinen todellakin muodostaa uuden liiton (Luuk 22:20; Jer 31:31; cf. 2 Moos 24:8), että tämä uuden liiton yhteisö on Tosi Israel, ja että Jeesuksen sovitustyö (tai lunastus) koskee ainoastaan niitä jotka liittyvät tähän yhteisöön. Tämä on mielestäni hyvä selitysvaihtoehto, joskaan ei aukoton. Suurin aukko liittyy tekstien eri kieleen ja vertailukohtien puutteeseen.
Lopuksi lainaus Darrell Bockin kommentaarista, joka tarjoaa hyvän muistutuksen siitä että evankeliumit ovat toisiaan täydentäviä ja että eroavaisuuksiin ei kannata kompastua:
“It (original wording) is also ultimately irrelevant, because each form of the tradition, with differing emphases, explains what Jesus meant as he shared the bread and the cup. The varying forms clarify and complement each other. All the accounts argue that Jesus’ death was a sacrifice that inaugurated a new era of salvation, like the one represented in Passover. All accounts appeal to a covenant inauguration. Jesus’ death brings a new age.”[5]
Vapaa Suomennos: “Alkuperäisen sanamuodon selvitys on lopultakin epäolennaista. Tämä perinne sen jokaisessa muodossa, omine erityispainotuksineen, selittää mitä Jeesus tarkoitti kun hän jakoi leivän ja maljan. Eroavat muodot selventävät ja täydentävät toinen toisiaan. Jokainen näistä kertomuksista väittää että Jeesuksen kuolema oli uhri joka avasi pelastuksen uuden aikakauden… Jokainen kertomus vetoaa liiton asettamiseen. Jeesuksen kuolema avaa uuden ajan.”Ps. En ole vakuuttunut dispensationalistisesta tulkintatavasta jota Bock todennäköisesti tässä edustaa, mutta se mitä hän sanoo evankeliumien toisiaan täydentävästä luonteesta, sen allekirjoitan.
Viitteet
[1] Vrt. Matteus 20:28 “niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä (ἀντὶ πολλῶν).” Samoin Jes 53:12 “hän kantoi monien synnit (ἁμαρτίας πολλῶν ἀνήνεγκεν).” Jesajan tapauksessa on helppo nähdä, että monet tarkoittaa ensijaisesti juutalaisia.[2] James C. VanderKam, The Dead Sea Scrolls Today (Grand Rapids, Mich : London: Eerdmans ; SPCK, 1994), 202–203.
[3] Community Rule, Damascus Document.
[4] Meier vetoaa seemiläiseen perinteeseen, että “moni” tarkoittaisi käytännössä “jokainen,” koska ainoastaan uhrin suorittaja on poissuljettu luvusta. Tämä ei vakuuta ainakaan minua, koska se jättäisi papin oman uhrinsa ulkopuolelle.Ks. Leon Morris, The Gospel according to Matthew, The Pillar New Testament commentary (Grand Rapids, Mich. : Leicester, England: W.B. Eerdmans ; Inter-Varsity Press, 1992), 661, n. 60.
[5] Darrell L. Bock, Luke: 9:51–24:53. Vol. 2. Baker Exegetical Commentary on the New Testament (Grand Rapids, MI: Baker Academic, 1996), 1728.
