Jeesuksen sanat ovat ajoittain tunnetusti aika kovia, ja tästä ehkä räikeimpänä esimerkkinä on:
Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: “Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa” (Matt 8:21–22, KR33/38).
Kuulin juuri kuinka joku oli tämän pohjalta miettinyt, että ei voi siis mennä sukulaisensa hautajaisiin jos haluaa olla Jeesuksen seuraaja. Joku todella hyvää tarkoittava (ei sarkasmia, päinvastoin) uskova oli tämän selittänyt, että kertomuksessa isä ei tosiasiallisesti ollut vielä kuollut. Kyseessä oli siis juutalainen tapa, jossa aikuinen mies oli vastuussa omasta isästään tämän kuolemaan asti. Tämä selitys oli antanut kyseiselle henkilölle rohkeuden osallistua hautajaisiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Paitsi. Walter C. Kaiser Jr. sanoisi: Good for the blessing, bad for the text! (Siunasi kyllä mutta tekstin kustannuksella).
Tämän uskovan aito huoli ettei voisi osallistua lähimmäisen hautajaisiin on erittäin hyvä esimerkki “kun luetaan mitä on kirjoitettu niin saadaan mitä on kirjoitettu” -lukutavasta. Tekstiä ei väitetysti tulkita tai sovelleta, vaan se “otetaan suoraan” omaan elämään. Uskovat ihmiset — tai siis todelliset Jeesuksen seuraajat: huomaa että kysymyksen esittää henkilö joka on jo Jeesuksen opetuslapsi! — eivät saa osallistua hautajaisiin. Paitsi jos kielto voidaan jotenkin selittää pois?
Itseä kiinnostaa se logiikka, millä perusteella Jeesus kieltäisi vuonna 2017 jonkun hautaamasta isäänsä? Puhuuko teksti todellakin suoraan minun tilanteestani? Lyhyt vastaus: Jeesuksella tuskin on mitään syytä kieltää ketään osallistumasta sukulaisensa hautajaisiin, ja että ei, tämä ei puhu suoraan minun tilanteestani.
Martin Hengel esittää että Matt 8:22 on yksi radikaaleimpia tekstejä joissa Jeesuksen messiaaninen auktoriteetti tulee esiin. Jotta voisimme ymmärtää tämän meidän täytyy käsittää että kyseessä oli eskatologinen käännekohta: Jeesus oli tullut maan päälle ja hänen toimintansa ajoittui vain hyvin lyhyeen jaksoon. Joka ei ymmärtänyt tämän hetken kriittisyyttä, ei ymmärtänyt Jeesuksen tehtävän merkitystä. Hän sanoo:
Kuolleet jotka hautaavat kuolleita” ovat niitä, jotka eivät salli Jeesuksen sanoman tai [Taivasten] Valtakunnan läheisyyden vaikuttaa itseensä. Hänen sanojensa kuulemisen yhteydessä tapahtuu se päätös joka koskettaa elämää ja kuolemaa.” (Martin Hengel, The Charismatic Leader and his followers, 8)
Siis: Joka katsoi kulttuurisen velvollisuuden olevan tärkeintä siinä hetkessä, hän ei ymmärtänyt mitä Jeesus oli tekemässä juuri silloin ja kuinka ainutlaatuinen hetki se oli. Hengel jatkaa:
Se että hurskauden vaatimus saatettiin ohittaa tässä kohtaa, että poika olisi vapaa velvollisuudestaan, oli täysin käsittämätön ajatus juutalaiselle henkilölle. Se oli puhtaasti pyhäinhäväistys ja osoitus jumalattomuudesta… Tämän kaltainen sanonta saattoi helposti kuulostaa opetuslasten korvissa siltä, että Jeesus oli kumoamassa Lain. (Charismatic Leader, 14; viittaa A. Schlatter, Der Evangelist Mt, 288)
Hengel summaa, että vanhatestamentillisesta näkökulmasta tämänkaltaisen sanonnan takana saattoi olla ainoastaan Jumala itse (Charismatic Leader, 17). Tämä summaus siis paljastaa, että Jeesuksen sanat olivat rajumpia kuin alunperin ajattelimme, mutta myös alleviivaavat sitä että Jeesuksella oli täysi oikeutus sanoa näin.
Yhteenveto
Toisin sanoen, sillä oliko kertomuksen miehen isä kuollut vai ei on toisarvoinen kysymys eikä selitä tekstiä riittävässä määrin. Kyseessä on “pelastushistoriallinen” käännekohta joka ei ole verrattavissa meidän aikaamme. Tekstin lukeminen “niin kuin on kirjoitettu” edellyttää Jeesuksen tehtävän ainutlaatuisuuden ymmärtämistä historiallisena tapahtumana joka ei ole verrattavissa meidän aikaamme millään tavalla. Uskon että Jeesus haluaisi sanoa meille, että menkää niin moniin hautajaisiin kuin vain ikinä pystytte, lohduttakaa kärsiviä, puhukaa toivosta ja uskosta, sekä ennen kaikkea: rakastakaa ja eläkää aidosti.
