Maanantainen kielioppipläjäys kreikan ja UT:n ystäville: Room 8:28 on yksi Uuden testamentin väärinymmärretyimmistä teksteistä. Sen tulkitaan monesti ehdottavan determinististä käsitystä, jonka mukaan kaikki kärsimys ja paha, jonka kristityt kohtaavat elämässään, on itse asiassa osa Jumalan suunnitelmaa ja edistää hänen tahtoaan. Eikä ihme - molemmista suomenkielisistä käännöksistä voi tällaisen näkemyksen nostaa. Esim. KR92 kääntää: "Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen."
Jakeen 18 alkuteksti kuuluu: Οἴδαμεν δὲ ὅτι τοῖς ἀγαπῶσιν τὸν θεὸν πάντα συνεργεῖ εἰς ἀγαθόν, τοῖς κατὰ πρόθεσιν κλητοῖς οὖσιν. Kääntäjän on ratkaistava kaksi asiaa:
(1) Mikä/kuka on lauseen subjekti? Sekä KR92 että KR33 lukevat verbin συνεργέω (tehdä yhteistyötä, myötävaikuttaa, auttaa) subjektiksi sanan πάντα (kaikki) ja päätyvät käännökseen "kaikki vaikuttaa". Jaetta 28 edeltävän jakeen subjektina on kuitenkin Jumala itse, mikä ehdottaa, että sama voisi päteä jakeen 28 suhteenkin. Huomaa, että jakeessa 26 Henki on auttanut (συναντιλαμβάνομαι) meitä, jotka olemme heikkoja. Miksi tässä jakeessa ei olisi kyseessä myös Jumalan apu?
(2) Mikä on sanan πάντα (kaikki) sijamuoto? Koiné-kreikan neutrin monikon nominatiivi ja akkusatiivi ovat muodoltaan samanlaisia. Sana πάντα (kaikki) ei siis välttämättä ole nominatiivi (eli lauseen kieliopillinen subjekti) vaan ns. referenssin akkusatiivi: jakeen toiminta tapahtuu suhteessa "kaikkeen".
Em. teologisten, kieliopillisten ja eksegeettisten syiden takia ehdotan, että jae tulisi kääntää: "Me tiedämme, että Jumala vaikuttaa kaikissa asioissa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa..." Eli Jae ilmaisee, että Jumala seisoo vierellämme silloinkin kuin koko elämä menee päin prinkkalaa. Jumala vaikuttaa vaikeuksienkin ja kärsimyksienkin keskellä niin, että seurauksena on hänen hyvä suunnitelmansa. Vaikeudet ja kärsimykset eivät kuitenkaan ole yhtä kuin Jumalan hyvä.
Alkutekstin variantit lukutavat (esim. erittäin arvostettu P46) osoittavat, että myös tekstin kopioitsijat yrittivät vakuutella ehdottamani tulkinnan oikeaksi lisäämällä jakeeseen sanan ὁ θεος (Jumala) verbin subjektiksi.
Huomaa, että tämä tulkinta ei tarkoita sitä, että kärsimys olisi jotenkin vierasta kristityille. Päinvastoin! Kontekstuaalisesti jakeet 18-30 ovat Paavalin kommentaari sille, mitä hän on sanonut jakeessa 17: "Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän." Kärsimys on väistämätöntä kristitylle, sillä hän osallistuu Kristuksen kärsimyksiin. Nämä kärsimykset ovat osa hänen identiteettiään. Samalla millaista tahansa kärsimystä ei lausuta hyväksi asiaksi: kaikki paha, mitä meille tapahtuu ei ole jotenkin hienoa ja hyvää. Osa siitä on aivan sattumanvaraista, mieletöntä ja vailla mitään järkevää syytä. Mutta kaiken elämän mielettömyydenkin keskellä turvanamme on Jumala, jonka hyvä tahto tulee lopullisesti tapahtumaan.
