Lähetyksen kaksoiskäsky

Matteuksen evankeliumin 28:19–20 on nimetty lähetyskäskyksi syistä, joiden historiallisia juuria en tiedä. Englanniksikin se on "Great Commission," eli suuri lähettäminen. Tässä tarkastelen jaksoa 19–20a, jonka käännöksissä tyypillisesti esiintyy peräti neljä tekemiseen liittyvää käskymuotoa.

KR92 

KR92 kuvastaa hyvin verbien samanarvoisuutta:

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea...

Kreikankielisessä tekstissä vain yksi näistä on predikaatti, ja se on "tehkää" (μαθητεύσατε) joka on käskymuodossa. Muut kolme verbiä ovat partisiippeja, jotka ovat siis kreikan ilmaisuvoimaisimpia verbimuotoja. Tässä tapauksessa kaikki kolme partisiippia kertovat jotakin toiminnasta eli ovat adverbiaalisia. Ohessa tätä on demonstroitu lausediagrammilla, jonka muotoilussa on otettu suuria vapauksia pointin korostamiseksi:

siis

[te] | tehkää opetuslapsiksi | kansat

             / menkää                      / kaikki
            / kastakaa
          / opettakaa

Päähuomio ei ole "menemisessä" siitäkään huolimatta, että ko. sana esiintyy ensimmäisenä lauseessa. Stephen Runge selittää että diskurssianalyysissä ilmiö on tunnettu: ennen predikaattia sijoitettu partisiippi taustoittaa toimintaa. Vastaavaa ilmiötä voitaisiin verrata genetivus absolutus -partisiippeihin, jotka ovat tyypillisesti lauseen alussa ja ilmaisevat aikaa suhteessa pääverbin toimintaan. Esim. kuvitteellisessa esimerkissä tämä olisi "mentyään... hän söi kalaa..." jolloin päähuomio on syömisellä. 

Rungen & Levinsohnin (kiitos Riku Levinsohnin suosituksesta useampi vuosi sitten!) edustamassa diskurssianalyyttisessä tarkastelussa kysytään, että kun toiminta kerran olisi voitu esittää predikaatilla, niin miksi kirjoittaja ei ole tehnyt niin? Eli miksi Matteus ei ole kuvannut "menemistä" ja muita oleellisia verbejä käskymuodossa:

siis
[te] | menkää | x
[ja]
[te] | tehkää opetuslapsiksi | kansat
[ja]                                          / kaikki
[te] | kastakaa ...
[ja]
[te] | opettakaa ...

Oheinen kuvaus kertoisi siis tekstistä, jossa kaikki toiminta on yhtä arvokasta, ellei järjestykselle anneta erityistä merkitystä. Runge väittää että kyse ei ole niinkään valinnasta käyttää partisiippia kuin valinnasta olla käyttämättä predikaattia. Toisin sanoen, kirjoittaja on valinnut ainoastaan yhden predikaatin korostaakseen kaikkein oleellisinta toimintaa, opetuslapseuttamista. Näin ollen partisiipit määrittävät millä tavalla tai millaisissa olosuhteissa tuo toiminta tapahtuu.

UT2020 

Edellä kuvattu ilmiö näkyy jokseenkin selvästi UT2020 -käännöksessä, joka on tulkinnut jälkimmäiset kaksi partisiippia keinoa ilmaiseviksi:

Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun oppilaitani. Tehkää se kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heidät noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.

UT2020 näyttää pelkistettynä lausediagrammina seuraavalta:

siis
[te] | menkää | x
[ja]
[te] | tehkää oppilaitani | kansoista
ø
[te] | tehkää | se
            /
           /        /kastamalla ...
          / –– [ja]
                    \opettamalla ...

Kieli posksessa pohdin voisiko UT2020 kaltaista menkää-ja-tehkää rakennetta kutsua "Lähetyksen kaksoiskäskyksi?" Pointti mitä yritän alleviivata tässä on se, että "meneminen" ei ole Jeesuksen käskyn keskiössä. Jeesus antoi tämän käskyn ensimmäisille opetuslapsille jotka olivat saapuneet ylösnousemuksen jälkeen sille vuorelle jolle hän oli itse käskenyt heidän tulla. Reiska 10 lukua aikaisemmin Jeesus oli ollut lähimpien opetuslasten kanssa vuorella missä yksi heistä ehdotti hengellisen kokemuksen jälkeen majapaikkojen rakentamista. Silloinkin Jeesus ohjasi heidät lempeästi alas vuorelta ja ihmisten pariin (Matt 17). En siis tarkoita että "meneminen" tai "lähteminen" olisi jotenkin väärin tämän tekstin nojalla, mutta Jeesuksen käskyn täyttämistä se ei ole – ellei lähteminen liity opetuslapseuttamiseen.

Oma ehdotus

Oma dynaaminen käännös ei ehkä eroa merkittävältä osin aiemmasta, mutta pakkohan tässä on vastata omaan huutoon:

Siis, lähtekää [pois täältä vuorelta] – tehkää kaikki kansat [minun] opetuslapsiksi kastamalla ja opettamalla heille...

Meneminen on yhä käskymuodossa johtuen kontekstista (Jeesuksen käsky), mutta se on asetettu kategoriaan "taustatietoa." Näin pääverbin ajatus opetuslapseuttamisesta on saatu suojeltua ja määriteltyä sen toiminta kahden keinoa ilmaisevan partisiipin avulla:

siis
[te] | lähtekää ...
             / [täältä]
ø
[te] | tehkää opetuslapsiksi ...
            /
          /     /kastamalla ...
        / –– [ja]
                \opettamalla ...

Vielä viimeisenä huomiota voitaisiin esittää että vaikka rakenne korostaa kastamisen ja opettamisen yhtäläistä tärkeyttä, järjestysero on looginen: kristilliseen uskoon kastetaan, kristillisessä uskossa kasvetaan opettamisen kautta.

Ps. Tulipa mieleen että käsky on näinkin suorasukaisesti suomennettu ja välttäen menemiseen liittyvä käskymuoto: "Mentyänne tehkää... kastamalla ja opettamalla..." Minulla ei ole niinkään ongelmaa käskymuodon kanssa koska se tulee mukaan kaikkiin verbimuotoihin kontekstin kautta, joten seison oman käännökseni takana kunnes toisin todistetaan.

Lähteet/lisätietoa

Levinsohn, Stephen. Discourse Features of New Testament Greek: A Coursebook. 2nd ed. Dallas, TX: Summer Institute of Linguistics, 2000.

Runge, Steven E. Discourse grammar of the Greek New Testament: a practical introduction for teaching and exegesis. Peabody, MA: Hendrickson, 2010.

Runge, Steven E., and Christopher J. Fresch, eds. The Greek Verb Revisited: A Fresh Approach for Biblical Exegesis. Lexham Press, 2016.