Väikkärin kanssa on pitänyt sen verran kiirettä, että kielioppipläjäykset ovat jääneet välistä viime kuukausina. Nyt kuitenkin jatkan aiheesta, joka sinällään ei ole kovin merkittävä. Se kuitenkin kertoo kielten toiminnasta ja auttaa ehkä ymmärtämään niitä ongelmia, joita Raamatun kääntäjät kohtaavat.
Kun koiné-kreikan infinitiivi ottaa itselleen subjektin, tuo subjekti esiintyy useimmiten akkusatiivissa — ei nominatiivissa. Tämä ilmiö sekoittaa aloittelevia kreikan opiskelijoita, joille on teroitettu alusta lähtien, että nominatiivi on subjektin sija ja objekti esiintyy akkusatiivissa. Näin esimerkiksi oheisessa suomenkielisessä lauseessa:
"Minä (subjekti, nom.) heitän pallon (objekti, akk.)."
Koiné-kreikan infinitiivirakenteessa kuitenkin:
1 Kor 10:1: Οὐ θέλω γὰρ ὑμᾶς (subjekti, mon. akk.) ἀγνοεῖν (prees. akt. inf.)
Kirjaimellisesti käännettynä lause kuuluu:
"Sillä en tahdo teidän (akk.) olla tietämätön (inf.)."
Suomeksi se kuitenkin käännetään:
"Sillä en tahdo TEIDÄN (akk.) OLEVAN tietämättömiä (prees. part.)" tai
"Sillä en tahdo, että TE (nom.) OLETTE tietämättömiä (prees. akt. ind. mon. 2)"
Asia kuitenkin mutkistuu, kun huomataan, että kreikan infinitiivi voi ottaa myös objektin. Tämä tarkoittaa, että infinitiivirakenteessa subjekti ja objekti esiintyvät samassa sijassa, eikä niitä voida tunnistaa normaaliin tapaan:
Fil 1:7: διὰ τὸ ἔχειν (inf.) με (akk.) ἐν τῇ καρδίᾳ ὑμᾶς (akk.)
"sillä minä pidän teitä sydämessä" (NRSVS, NIV2011, KJV)
"sillä te pidätte minua sydämessä" (ESV)
Molemmat käännökset ovat kieliopillisesti täysin oikein. Emme siis tiedä, mikä Paavalin peruste oli — ajatteliko hän itse olevansa hyvin läheinen filippiläisten kanssa vai luottiko hän siihen, että he ajattelivat hänestä näin?
Aiemmin tutkijat ajattelivat sanajärjestyksen olevan ratkaiseva silloin kun infinitiivirakenteessa esiintyy kaksi akkusatiivia. Myöhempi tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän väitteen kestämättömäksi. Onneksi täsmälleen oheisen kaltaisia tekstejä löytyy Uudesta testamentista vain muutama, ja yleensä näissä kohdin konteksti auttaa päättelemään subjektin.
Muissa tapauksissa subjekti tunnistetaan siitä, että kyseessä on
(1) pronomini,
(2) artikkelilla varustettu sana tai
(3) erisnimi.
