On oma kysymyksensä onko tässä kyseessä vertauskuvallinen riitti, jossa ihmisen omatunto puhdistetaan ikään kuin symbolin avulla, vai tapahtuuko vuohelle autiomaassa jotakin todellista ja sovittavaa. Heprean sanakirjan mukaan Azazel ei olekaan nimi, vaan sana tarkoittaisi yksinkertaisesti “täydellinen poispyyhkiminen.” Näin sekä “synnit että syyllisyys siirretään pois pyhitetyistä paikoista erämaahan vuohen selässä symbolina täydellisestä anteeksiannosta.”[3]
Mutta mistä nämä mystiset tulkinnat? Kuka tai mikä tämä Azazel sitten oikein on? Tässä muutama yleinen selitysmalli:[4]
- Kreikankielinen käännös[5] tulkitsee, että "Azazel" on muodostettu kahdesta sanasta: vuohi ja karkottaa, ajaa pois. Teksti kuuluu näin: ”Ja Aaron arpokoon näistä kahdesta vuohesta yhden Herralle ja toisen pois ajettavaksi.”[6]
- Arabiankielessä ’azala tarkoittaa ”karkottaa, poistaa,” mistä luultavammin tulee myös yllä oleva sanakirjan tulkinta täydellisestä poistamisesta.
- Rabbiinisessa tulkinnassa Azazel tarkoittaisi yksinkertaisesti paikkaa: autio, yksinäinen. Tämä saattoi olla myös se paikka mistä vuohi heitettiin alas jyrkänteeltä myöhemmän rabbiinisen perinteen mukaisesti.
- Kyseessä on demoninen olento, mahdollisesti Paholainen itse. Tämä näkemys pohjaa Henokin kirjaan jossa Azazel on se paha henkiolento, joka opetti ihmiskunnalle metallinvalmistuksen, korujen valmistuksen ja meikkaamisen.[7]
Henokin Azazel
Apokryfisen Henokin kirjan mukaan Azazel on ainoastaan yksi langenneista enkeleistä,[8] joskin hän kantaa päävastuun rangaistuksesta. Azazelin rikkomus on salaisuuksien paljastaminen ihmisille, mistä seuraa mm. sotia ihmisten keskellä.[9]Azazel karkotaan autiomaahan, jonka ajateltiin olevan demonien asuinpaikka. Tässä kohtaa on muistettava, että Henok pohjautuu raamatullisiin kertomuksiin[10] eikä päinvastoin: Mooses ei lainaa myyttejä, eikä hänen tekstissään ole mitään jälkiä vastaavasta spekulaatiosta.
Myöskään Henokin perinteen mukaan Azazel ei ole autiomaata kotinaan pitävä henki, vaan on siellä vankina haudattuna syvään kuoppaan ikuisessa pimeydessä.[11] Tämä ei sinänsä ole rangaistus, vaan tapa katkaista hänen mahdollisuutensa olla yhteydessä ja vaikuttaa ihmiskuntaan. Hänen rangaistuksensa aika tulee myöhemmin. Henok ei näin olle anna Azazelille mitään mystisempää roolia kuin odottaa lopullista tuomiotaan, tuleen heittämistä.[12]
Henok tarjoaa mystisen tulkinnan siitä mitä suurena sovituspäivänä tapahtuu: Azazel on sidottu henki jonka päälle synnit kasataan:
Koko maa on tullut turmelluksi Azazelin töiden opettamisen[13] kautta, siksi kirjoita kaikki synti häntä/sitä[14] vastaan.[15]Henok ei siis keskity Suureen sovituspäivään puhuessaan Azazelista, vaan rakentaa tämän rituaalin ympärille myytin ja konkreettisesti listaa tietyt ihmiskunnan pahuuden ilmenevät tämän syyksi. Vaikka Azazel on ainoastaan yksi ihmiskuntaa kiihottaneista enkeliolennoista, ainoastaan hänen kontolleen lasketaan kaikki synnit. Suoranaista selitystä sille, miksi Semjaza, langenneiden enkelien johtaja,[16] ei saa vastaavaa huomiota, ei anneta. Nähtävästi Henokin näkemys sodan pahuudesta tekee Azazelin pääsyylliseksi.
Vaikka Henok nimeämällä Azazelin sivuaakin Suuren sovituspäivän rituaalia, Henokin huomio on paljon enemmän 1 Moos 6 langenneissa enkeleissä kuin ihmisissä tai rituaalissa. Azazel on kahleissa ja kuuluu menneeseen aikakauteen. Hänen opetuksensa kylläkin elää metallinvalmistuksen ja meikkaamisen muodossa. Henokin kiinnostus Azazeliin on tätä kautta moraalinen opetus ja varoitus välttää ennen kaikkea sekä sotimista että haureutta.
Mystiikkaa, mystiikkaa, vielä enemmän mystiikkaa
Selittäjät yleensä tunnustavat, että emme voi olla varmoja alkuperäisestä merkityksestä. Mystinen selitys paholaisolennosta on toki kiehtova, ja esim. Gane päätyy siihen koska hän näkee Azazelin Herran vastaparina. Vaikka tälle ajatukselle olisikin tukea ympäröivistä uskonnoista, esim. Hittitiläisten, se ei tarkoita että heprealaiset olisivat seuranneet samaa käytäntöä. Raamattu ei noudata vastaavaa dualismia, jossa Herran ja paholaisen välillä olisi tasavertainen taistelu.Vaikka heprealaiset ainakin varhaisessa vaiheessa ajattelivat että on muitakin jumalia, he pitivät Herraa ylimpänä (henoteismi) ja pitivät vain hänen palvomista sallittuna (monolatria). Mitä tahansa 3 Moos 16 tapahtuukin, kyseessä ei ole uhri Azazelille. Gane sanookin, että yhteisö ei niinkään lähettänyt vuohta erämaahan, vaan kansan synnit.[17] Hän näkee tämän samanaikaisesti yhteisön puhdistamisena, että synnin aiheuttajan rankaisemisena: rituaalin kautta kansan synnit palautettiin sille, joka ne oli alun perin aiheuttanut.
Niin kiinnostava kuin tämä ajatus onkin, ainakaan itse en löydä sille kokonaisuudessaan tukea kanonisesta VT:sta.[18] Se, että VT puhuu tästä mystisestä ”Azazelista” vain 4 kertaa,[19] pitäisi varoittaa lukijoita olemaan varovaisia tulkinnoissaan. Myöskään UT ei palaa aiheeseen millään tapaa —Jeesus toki uhrataan leirin ulkopuolella, mutta tälle on muitakin selityksiä kuin uhri Azazelille. Kun UT puhuu Jeesuksen uhrista lunnasmaksuna, on tärkeää ymmärtää että lunnaita ei maksettu Saatanalle, Azazelille tai muulle pahalle henkiolennolle. VT:n käytännön mukaisesti lunnaat maksettiin osapuolelle, jota vastaan oli rikottu, eli tässä tapauksessa Jumalalle.
Suuren sovituspäivän rituaali
Paljon luonnollisempi selitys Azazelille nousee Suuren sovituspäivän rituaalista. Ennen vuohen lähettämistä erämaahan temppelin 3 osaa on jo puhdistettu sekä papiston että kansan rituaalisesta epäpuhtaudesta ja synnistä. Huom! Kyseessä on siis temppelin puhdistamisrituaali, ei ihmisten syntien anteeksisaaminen. Tämän jälkeen vasta seuraa se että pappi laskee kaksi kättä vuohen päälle,[20] tunnustaa kansan synnit jolloin synneistä näyttää tulevan kuin konkreettinen ”olemus” joka voidaan laskea vuohen päälle, ja sitten nämä synnit ajetaan pois vuohen ”päällä”.Suuren Sovituspäivän rituaalissa liike lähtee kaikkein pyhimmästä (kaikkein pyhin), tulee suitsutusalttarille ja esipihalle (pyhitetty) jossa teurastus normaalisti tapahtuisi, etenee sitten poislähettämisen paikalle (tavallinen) ja sitten jatkaa matkaa erämaahan (kirottu). Rituaali näin ollen ei ainoastaan puhdista temppeliä, vaan myös käsittelee ihmisen syyllisyyden kaksivaiheisesti. Suora yhtymäkohta tälle on kuinka leprasairaiden piti tuoda kaksi lintua, toinen uhrattavaksi ja toinen irtipäästettäväksi. Irtipäästettävä lintu vei sairauden ja saastaisuuden pois ja sairas voitiin palauttaa yhteiskuntaan.
Temppelin puhdistaminen mahdollistaa Herran läsnäolon, ja taas synnin lähettäminen erämaahan mahdollistaa ihmisten läsnäolon maassa. Tämä on osoitus siitä, että Jumala ottaa synnin vakavasti, mutta että hän teki mahdolliseksi että liitto Israelin kanssa voisi jatkua siitä huolimatta että he jatkuvasti rikkoivat sitä vastaan.
Vastaava ajatus synnin siirtämisestä on läsnä Psalmissa:
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.[21]Saman psalmin mukaan pelkkä uhri ja rituaali ei kuitenkaan riittänyt, vaan anteeksianto ja liiton jatkuminen edellytti katumusta:
Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa, kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.[22]Katuminen ei täten voinut olla pelkkä tunne vaan myös väärän oikaiseminen. Anteeksisaaminen Jumalalta edellytti asian korjaamista ihmisten välillä – katuva näin uudelleen sitoutui elämään alkuperäisen liiton ehtojen mukaisesti. Vasta sitten synti voitiin todellisesti käsitellä.[23] Näin ollen juutalaiset eivät nähneet ristiriitaa Jumalan armollisuuden ja ihmisten kuuliaisuuden vaatimuksen suhteen: liiton sisällä oli anteeksianto, mutta ihmisellä oli oma vastuunsa pysyä sisällä liitossa (näin mm. E. P. Sanders).
Yhteenveto
Henokin kirjan ja muunkin juutalaisen apokalyptiikan kiinnostus Azazeliin on toisaalta ymmärrettävää, mutta ne tulisi kuitenkin nähdä raamatun ulkopuolisina fantastisina kirjoituksina. Tällaisina ne pyrkivät etsimään salaista tietoa henkimaailmasta, sekä sovittamaan sen yhteen juutalaisen tradition kanssa. Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka raamatun ulkopuoliset kirjoitukset (apokryfit, pseudepigrafit) nojaavat raamatullisiin perinteisiin ja käyttävät niitä ponnahduslautana spekulatiivisille tulkinnoilleen. Tämä on mahdollista koska Raamatun teksti ei selitä Suuren sovituspäivän rituaalikäytäntöä yksityiskohtaisesti.
Kuitenkin Raamatun teksti käsittelee asiaa ihmisten näkökulmasta. Se keskittyy kertomaan mahdollisuudesta käsitellä synti ja lähettää se pois kansan keskuudesta, ja tehdä näin mahdolliseksi kansan tuleminen Herran yhteyteen ja asuminen hänen maassaan. Ihmisen näkökulmasta vuohen kadotessa autiomaahan häviää myös tarve esittää kysymyksiä vuohen kohtalosta. Vuohen hävittyä horisonttiin myös katuvan kansan synnit olivat poissa, eivätkä ne koskaan palaisi. Tämä, Raamatun mukaan, on ihmisen näkökulmasta oleellista, ei hengellisten sfäärien spekuloiminen.
[2] 3 Moos. 16:15–19.
[3] BDB, 736.
[4] Charles Meeks, “Azazel,” ed. John D. Barry et al., The Lexham Bible Dictionary (Bellingham, WA: Lexham Press, 2012, 2013, 2014); Roy Gane, Leviticus, Numbers (The NIV Application Commentary; Grand Rapids, MI: Zondervan, 2004), 273–74, 288–91; Carl Schultz, “1593 עֲזָאזֵל,” ed. R. Laird Harris, Gleason L. Archer Jr., and Bruce K. Waltke, Theological Wordbook of the Old Testament (Chicago: Moody Press, 1999), 657–58.
[5] Septuaginta.
[6] καὶ ἐπιθήσει Ααρων ἐπὶ τοὺς δύο χιμάρους κλῆρον ἕνα τῷ κυρίῳ καὶ κλῆρον ἕνα τῷ ἀποπομπαίῳ (Rahlfs).
[7] Teksti on tässä kohtaa hankalahko. Tarkoittaa todennäköisesti sekä silmäluomien maalaamista käyttäen metallivärejä (vrt. egyptiläinen käytäntö) sekä kasvojen koristamista yleensä. Näin M. A. Knipp, 1 Enoch, The Apocryphal Old Testament, ed. H.F.D. Sparks (Oxford 1984), 191, n. 5. Ks. myös Antimoni, Antimoni, https://fi.wikipedia.org/wiki/Antimoni
[8] 1 Moos 6.
[9] Henok onkin poikkeuksellisen kriittinen sotimista kohtaan, ja hänelle apokalyptinen sota on Herran sota jota ei käydä armeijoiden välillä.
[10] 1 Moos. 6:4; 3 Moos 16.
[11] 1 Henok 10:4–6.
[12] 1 Henok 10:6.
[13] Ilmaus viittaa yllämainittuihin opetuksiin, joiden nähtiin turmelevan ei ainoastaan ihmiskuntaa, vaan myös maan. Tämä on linjassa leeviläisten puhtaussäännösten kanssa, jossa kansan (moraalinen) epäpuhtaus saastutti maan ja sai aikaan pakkosiirtolaisuuden. “Maa” tässä yhteydessä näin ollen tarkoittaa Luvattua Maata, mutta ei ole epäilystä etteikö Azazelin opetuksia olisi nähty turmiollisena koko maailmalle.
[14] Kreikankielisissä käsikirjoituksissa “sitä”.
[15] 1 Henok 10:8.
[16] 1 Henok 6:3, 7. Semjazan rangaistus on muiden langenneiden enkelien ohessa kollektiivinen (10:11–16), ainoastaan Azazel saa “erityiskohtelun.”
[17] Gane, Levitus, 274.
[18] Joidenkin mukaan Azazel ja satyyrit ja monet muut demonis-maagiset uskomukset ovat jäänteitä heprealaisten alkuperäisistä uskonnoista, joita ei pystytty siivoamaan Mooseksen kirjojen viimeisimmänkään editoinnin yhteydessä koska ko. uskomukset ja käytännöt olivat niin suosittuja tavallisen kansan keskuudessa. Samaan kategoriaan kuuluu mm. 3 Moos 17:11 jossa veressä nähdään olevan jonkinlainen lunastava voima joka pitää demoniset kaaosvoimat loitolla.
[19] Kaikki 3 Moos 16.
[20] Kaikissa muissa uhreissa vain toinen käsi.
[21] KR33/38, Ps 103:12.
[22] Ps. 103:17–18 (KR92).
[23] Keskustelu Azazelista syntiin kiihottajana ja rangaistuksen vastaanottajana muistuttaa 1 Moos 3 keskustelua lankeemuksen jälkeen, kun Adam sälyttää syyn Eevan niskaan ja Eeva käärmeen niskaan. Raamatun näkökulmasta jokainen on vastuussa omasta synnistään. Syntiin kiihottaminen on myös rikos, mutta se ei poista synnintekijän syyllisyyttä.
Viitteet
[1] 3 Moos. 16:8, 10, 26.[2] 3 Moos. 16:15–19.
[3] BDB, 736.
[4] Charles Meeks, “Azazel,” ed. John D. Barry et al., The Lexham Bible Dictionary (Bellingham, WA: Lexham Press, 2012, 2013, 2014); Roy Gane, Leviticus, Numbers (The NIV Application Commentary; Grand Rapids, MI: Zondervan, 2004), 273–74, 288–91; Carl Schultz, “1593 עֲזָאזֵל,” ed. R. Laird Harris, Gleason L. Archer Jr., and Bruce K. Waltke, Theological Wordbook of the Old Testament (Chicago: Moody Press, 1999), 657–58.
[5] Septuaginta.
[6] καὶ ἐπιθήσει Ααρων ἐπὶ τοὺς δύο χιμάρους κλῆρον ἕνα τῷ κυρίῳ καὶ κλῆρον ἕνα τῷ ἀποπομπαίῳ (Rahlfs).
[7] Teksti on tässä kohtaa hankalahko. Tarkoittaa todennäköisesti sekä silmäluomien maalaamista käyttäen metallivärejä (vrt. egyptiläinen käytäntö) sekä kasvojen koristamista yleensä. Näin M. A. Knipp, 1 Enoch, The Apocryphal Old Testament, ed. H.F.D. Sparks (Oxford 1984), 191, n. 5. Ks. myös Antimoni, Antimoni, https://fi.wikipedia.org/wiki/Antimoni
[8] 1 Moos 6.
[9] Henok onkin poikkeuksellisen kriittinen sotimista kohtaan, ja hänelle apokalyptinen sota on Herran sota jota ei käydä armeijoiden välillä.
[10] 1 Moos. 6:4; 3 Moos 16.
[11] 1 Henok 10:4–6.
[12] 1 Henok 10:6.
[13] Ilmaus viittaa yllämainittuihin opetuksiin, joiden nähtiin turmelevan ei ainoastaan ihmiskuntaa, vaan myös maan. Tämä on linjassa leeviläisten puhtaussäännösten kanssa, jossa kansan (moraalinen) epäpuhtaus saastutti maan ja sai aikaan pakkosiirtolaisuuden. “Maa” tässä yhteydessä näin ollen tarkoittaa Luvattua Maata, mutta ei ole epäilystä etteikö Azazelin opetuksia olisi nähty turmiollisena koko maailmalle.
[14] Kreikankielisissä käsikirjoituksissa “sitä”.
[15] 1 Henok 10:8.
[16] 1 Henok 6:3, 7. Semjazan rangaistus on muiden langenneiden enkelien ohessa kollektiivinen (10:11–16), ainoastaan Azazel saa “erityiskohtelun.”
[17] Gane, Levitus, 274.
[18] Joidenkin mukaan Azazel ja satyyrit ja monet muut demonis-maagiset uskomukset ovat jäänteitä heprealaisten alkuperäisistä uskonnoista, joita ei pystytty siivoamaan Mooseksen kirjojen viimeisimmänkään editoinnin yhteydessä koska ko. uskomukset ja käytännöt olivat niin suosittuja tavallisen kansan keskuudessa. Samaan kategoriaan kuuluu mm. 3 Moos 17:11 jossa veressä nähdään olevan jonkinlainen lunastava voima joka pitää demoniset kaaosvoimat loitolla.
[19] Kaikki 3 Moos 16.
[20] Kaikissa muissa uhreissa vain toinen käsi.
[21] KR33/38, Ps 103:12.
[22] Ps. 103:17–18 (KR92).
[23] Keskustelu Azazelista syntiin kiihottajana ja rangaistuksen vastaanottajana muistuttaa 1 Moos 3 keskustelua lankeemuksen jälkeen, kun Adam sälyttää syyn Eevan niskaan ja Eeva käärmeen niskaan. Raamatun näkökulmasta jokainen on vastuussa omasta synnistään. Syntiin kiihottaminen on myös rikos, mutta se ei poista synnintekijän syyllisyyttä.
