Aabrahamin Ilmestys luo maailman jossa lukija elää monien jumalien keskellä, mutta yksikään näistä ei ole todellinen Jumala. Todellinen Jumala asuu korkeuksissa, ja on saavutettavissa vain niille jotka vilpittömästi häntä etsivät. Maailma on pahan, Azazelin, vallassa, joka näyttäytyy Jumalan lähes tasaveroisena vastustajana. Azazelin seuraajat palvovat vääriä jumalia ja harjoittavat kaikkinaista pahuutta. Todelliset uskovat ovat Aabrahamin perillisiä, palvovat ainoastaan Herraa ja elävät puhtaasti. Lopulta Herra paljastaa että paha on ollut alunperinkin vain hänen palvelijansa, ja paha saa palkkansa.
Todellisen Jumalan etsintä
“Eräänä päivänä, kun olin höyläämässä isäni Terahin ja veljeni Naochin(?) jumalia, kun minä etsin kuka Mahtava Jumala todellisesti on…”[2] Teksti vie lukijan puusepän tai sepän verstaaseen, ja kuvaa sarkastisesti näiden jumalien olevan “puisia, kivisiä, kultaisia, hopeisia, pronssisia, ja rautaisia.”[3] Aabraham on alusta lähtien skeptinen näiden jumalien suhteen ja kolme sattumaa vahvistaa hänen epäilyksensä. Ensin suuri kivinen jumalapatsas on kaatunut, ja sen nostourakan aikana siltä irtoaa pää. Terah veistää tälle uuden pään toisesta jumalasta, jonka ruumiin hän tuhoaa.[4] Sitten kolme jumalapatsasta säikähtää pillastuneen aasin vikurointia, putoavat maahan ja särkyvät.[5] Aabraham heittää sirpaleet veteen, “ne vajosivat pohjalle eikä niitä enää nähty.”[6]Kaikki kolme tarinaa epäjumalista on täynnä ironiaa, ja kolmas tarina on kaikkein humoristisin. Aabraham löytää puulastujen joukosta yhden eksyneen puisen jumalan, joka lopulta ajautuu uuniin kun Aabraham on tekemässä isälleen ruokaa. Silloin Aabraham naurahtaa kärventyneelle puujumalalle: “Barisat, sinä todellakin osat tehdä tulen ja valmistaa ruokaa!”[7] Kun Aabraham kertoo tästä tapahtumasta ja tuhkaksi palaneesta jumalasta isälleen, hän ei näe siinä mitään huumoria vaan sanoo: “Suuri on Barisatin mahti! Minä teen uuden [Barisatin] tänään, ja huomenna hän saa valmistaa minun ruokani.”[8]
Aabraham on vaikeassa tilanteessa — hän kunnioittaa isäänsä joka ei salli että jumalia pilkataan, mutta samaan aikaan hän ymmärtää että näistä ei ole ihmiselle apua, sillä ne ovat ihmisen tekemiä. Aabraham pohtii asioita ja ymmärtää, että eivät alkuaineet eivätkä edes planeetat ole jumalia. Hän ymmärtää että joku muu on nämä kaikki tehnyt. Silloin hän haastaa isänsä Terahin: “Kuka on se joka on tehnyt kuivan maan monien vesien keskelle? Kuka on antanut sinulle kyvyn puhua? Ilmestyköön Jumala itse meille!”[9] Tällöin Jumala ilmestyy Aabrahamille, ja puhuu vain hänelle. Jumala kutsuu Aabrahamia lähtemään isänsä kodista ja välittömästi tämän jälkeen salama tuhoaa Terahin ja tämän talon tuomioksi tämän epäjumalanpalveluksesta.
Uhraaminen Horebilla
Tämä jakso on kuin välisoitto – sen aikana Aabraham prosessoi mitä on tapahtunut ja valmistautuu siihen mitä on tapahtuva. Aabraham saa avukseen enkeleitä jotka avustavat häntä tässä prosessissa ja lupaavat hänelle ilmestystietoa.[10]Tämä kohta laajentaa 1 Moos 15:7–12 tekstiä. Ensinnäkin, se paljastaa että Aabrahamilla ei ollut vaadittavia uhrieläimiä, vaan Herra yliluonnollisesti järjesti ne.[11] Toisekseen, se yhdistää 1 Moos 15:11 haaskalinnut Azazeliin, langenneeseen olentoon, joka tulee houkuttelemaan Aabrahamia. Aabrahamin Ilmestyksessä Azazel on Herran vastustaja joka sai aikaan syntiinlankeemuksen. Herra nöyryyttää Azazelia ja nostaa Aabrahamin korkeuteen: se sädehtivä viitta joka Azazelilla oli ollut Herran luona annetaan nyt Aabrahamille. Samalla Herra myös ilmoittaa, että Aabrahamin saastaisuus on vastavuoroisesti nostettu Azazelin harteille.[12]
Kirjoitan lisää Azazelista erillisessä kirjoituksessa.
Kuten edellisessä tekstissä, Aadamin ja Eevan Elämä (Linkki), myös tässä päähenkilö on varovainen puhumaan suoraan tälle demoniselle paholaiselle. Kun Azazel puhuu Aabrahamille, Aabraham ei kysy: ”Kuka sinä olet?”, vaan hän kohdistaa puheensa enkelille joka on hänen kanssaan ja kysyy tältä. Enkeli kertoo tämän olennon henkilöllisyyden ja sanoo, että hän on ”paha ja petollinen henki joka tekee työtään ihmisten keskellä.”[13] Kun Azazel yrittää kutsua Aabrahamia alas luokseen, enkeli sanoo: ”Älä vastaa hänelle, sillä Jumala on antanut hänelle vallan niiden yli jotka hänelle vastaavat.”[14]
Seitsemän taivasta
 | |
| "Ezekiel's vision" Tuntematon taiteilija, Wikimedia Commons |
Seitsemännessä taivaassa on loimuavia enkeleitä (serafeita?). On huomionarvoista, että Aabraham ei näe Herraa edes täällä. Tämä korostaa sitä, että Herralla ei edes ole ruumista mistä tehdä jumalankuvaa! Jumala ei myöskään ole osa luomakuntaa, johon seitsemäskin taivas näyttää lopulta kuuluvan, koska Jumalasta on nähtävissä vain ”näkymättömän kirkkauden voima joka tuli yläpuolelta.”[17]
Kerros kerrokselta universumi kuoritaan paljaaksi kuin sipuli: kuudennessa taivaassa on enkeleitä joilla ei ole lainkaan ruumista ja jotka palvelevat seitsemännen taivaan enkeleitä.[18] Viidennessä taivaassa Aabraham näkee enkelit jotka ovat tähtiä, sekä luomakunnan elementit. Kaikki nämä, joita muut kansat palvovat, tottelevat Herraa ja toimivat hänen hierarkiassaan palvelijoina.[19] Näiden tähtien määrä on myös Aabrahamin jälkeläisten määrä, mikä saattaa heijastella uskomusta henkilökohtaisista suojelusenkeleistä.
Lopulta Aabraham näkee kolmanteen taivaaseen ja sen alapuolelle, sinne missä ihmiset ovat. Heprealaisessa ajattelussa havaittavassa maailmassa oli kaksi taivasta—kolmas taivas onkin vasta ensimmäinen taso ”yliluonnollisessa taivaassa.” Joku onkin sanonut naureskellen, että verrattuna juutalaiseen ilmestysmystiikkaan Paavali kävi vain kolmannessa taivaassa.[20]
Aabraham näkee maan päälle, ja hän käsittää että toinen puoli seuraa Herraa ja toinen Azazelia. Ennen kuin teksti alkaa puhumaan Kristuksesta 29. luvussa, Herra paljastaa Aabrahamille että Azazelin joukot käyvät Aabrahamin jälkeläisten kimppuun. Tämän takana on kuitenkin ennaltamääräämys, jossa näkyy kuinka Herra hallitsee universumia: tämä tapahtuu rangaistukseksi epäjumalanpalveluksesta, jonka takana on kyltymätön intohimo, lähestulkoon personifioitu Hekuma.[21] Tämä intohimo näkyy väkivaltana, varkautena, haureutena ja korruptoituneisuutena. Graafisin kuvaus on säästetty viimeiseksi: ”Minä näin siellä alastomia miehiä, otsat toisiaan vasten, ja minä näin heidän häpeänsä,[22] ja heidän intohimonsa toisiaan kohtaan, ja minä näin heidän rangaistuksensa.”[23] Vaikka rangaistusta ei eritellä, on selvää että homoseksuaalisessa suhteessa ihmiskunta on kauimpana jumalasta.
Aabrahamin ilmestyksen maailma on siis pahan vallassa, ja kaikki pahuus nousee siitä että ihmiset palvovat epäjumalia, ja siten Azazelia, Jumalan vastustajaa. Tämä selittää sitä miksi hyville ihmisille tapahtuu pahaa: Jumalan säätämänä aikana pahalla on tämä valta ihmisten epäjumalanpalveluksen ja pahan rakastamisen tähden.[24] Tänä aikana ei tule antautua Hekumalle tai epäjumalanpalvelukselle, vaan olla uskollinen Herralle ja palvoa vain häntä.
Lopun teksti muistuttaa Ilmestyskirjaa on ja on täynnä kristillistä kieltä. Oma oletukseni on, että teos on alunperin ollut juutalainen apokalyptinen teksti, jonka lopun kristitty kopioitsija on korvannut. Todennäköisesti kopioitsija on seurannut alkuperäistä ajatusta siitä, kuinka muiden jumalan palvomisesta kieltäytyminen aiheuttaa vainoa Herran omia kohtaan. Joidenkin mielestä teksti on alunperinkin kristityn tekemä, mutta tämä ei ole mielestäni luultavaa koska kristilliset teemat esitellään vasta aivan lopussa. Loppusanat eivät ole varsinaisesti mikään onnellinen loppu, joskin ehkä vainotuille ajatus kostosta tuonee lohtua:
”Silloin minä soitan torvea [ja sen ääni kantaa] halki ilman. Ja minä lähetän minun valittuni (Messias) joka kantaa minun voimani täyttä määrää. Hän tulee kutsumaan minun kansani jotka ovat pakanoiden keskellä halveksittuja; mutta ne jotka ovat pilkanneet heitä ja alistaneet heitä tässä ajassa minä tulen polttamaan tulella. Ja ne jotka ovat pilkanneet minua minä luovutan tulevan ajan pilkalle. Minä olen näet määrännyt heidät ruuaksi helvetin tulelle ja leijumaan ilmassa maan alapuolisissa syvyyksissä ilman loppua.”[25]
[1] Joosuan kirjassa kerrotaan kuinka Aabrahamin isä palveli epäjumalia: “Ja Joosua sanoi koko kansalle: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Tuolla puolella Eufrat-virran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah, Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia.” (24:2)
[2] 1.1.
[3] 1.2.
[4] 1.3–12.
[5] 2.5.
[6] 2.6.
[7] 5.10.
[8] 5.17.
[9] 7.11–12.
[10] 9.6.
[11] 12.4–5.
[12] 13:15.
[13] 13.10.
[14] 14.10.
[15] Hes 1. Mielenkiintoinen yksityiskohta Aabrahamin Ilmestyksessä on se, että myös Azazel kuvataan vastaavanlaisena olentona jolla on kuusi siipeä, mutta käärmeen ruumis ja ihmisen jalat. 23.5.
[16] 18.1–13
[17] 19.5.
[18] 19.6.
[19] 19.9.
[20] 2 Kor. 12:2.
[21] 24.10.
[22] Tämä on eufemismi, joka tarkoittaa: heidän paljastetut peniksensä.
[23] 24.9.
[24] 23.11.
[25] 31.1–4.
