Apokryfiprojehti #6: Mooseksen testamentti

Apokryfiprojektin[1] tässä osassa käsittelen Mooseksen teosta, joka kulkee kahdella nimellä: Mooseksen testamentti tai Mooseksen taivaaseenottaminen.[2] Kuten sarjan muissa kirjoituksissa, ensin esittelen tekstin lyhyesti, sitten käsittelen joitakin omaleimaisuuksia, ja lopuksi analysoin tekstiä Uuden testamentin näkökulmasta.

Mooseksen testamentti[3] sisältää Mooseksen kuvitteelliset viimeiset sanat profetian[4] muodossa. Tosiasiassa teos on kirjoitettu n. 160 eaa. –30 jaa.[5] Teos on yhdistelmä "uudelleenkirjoitettua raamattua,"[6] eli raamatullisen historian tapahtumia myöhemmällä tulkinnalla höystettynä,[7] sekä apokalyptiikkaa, eli ilmestyskirjallisuutta.[8] Collins kuitenkin huomauttaa, että merkittävä ero apokalyptiikkaan on se, että teoksesta puuttuu ilmestystietoa välittävät taivaalliset olennot: "Tässä [teoksessa] Mooses on ilmestyksen antaja, ei vastaanottaja."[9] Teoksesta on säilynyt vain osa, ja se loppuu kesken lauseen 12. luvussa.

Apokryfiprojekti #3: Azazel (ekskursio)

Tässä Apokryfiprojektin kirjoituksessa teen pienen syrjähypyn, ja jonkin tietyn kirjan käsittelemisen sijaan keskityn teemaan "Azazel." Muut sarjan kirjoituksen löytävät johdanto-artikkelin kautta (Linkki). Azazel on juutalaisessa mystiikassa monitulkintainen käsite. Raamatun teksteissä sana ’Azazel’ esiintyy vain Suurena sovituspäivänä.[1] Tällöin temppelin esipihalle tuotiin kaksi vuohta, joiden välillä arvottiin: toinen Herralle, toinen erämaahan pois lähetettäväksi.[2] Vaikka vain Herran vuohi teurastetaan syntiuhrina, liittyy toisenkin vuohen pois lähettämiseen papillinen rituaali, jonka tarkoitus oli sovittaminen, syntien lähettäminen pois leiristä.

On oma kysymyksensä onko tässä kyseessä vertauskuvallinen riitti, jossa ihmisen omatunto puhdistetaan ikään kuin symbolin avulla, vai tapahtuuko vuohelle autiomaassa jotakin todellista ja sovittavaa. Heprean sanakirjan mukaan Azazel ei olekaan nimi, vaan sana tarkoittaisi yksinkertaisesti “täydellinen poispyyhkiminen.” Näin sekä “synnit että syyllisyys siirretään pois pyhitetyistä paikoista erämaahan vuohen selässä symbolina täydellisestä anteeksiannosta.”[3]

Mutta mistä nämä mystiset tulkinnat? Kuka tai mikä tämä Azazel sitten oikein on? Tässä muutama yleinen selitysmalli:[4]

Apokryfiprojekti #2: Aabrahamin Ilmestys

VT:n Apokryfikirjojen läpilukuprojekti (Linkki johdantoon) jatkuu teoksella Aabrahamin Ilmestys. Se jaetaan tyypillisesti kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa Aabraham avustaa isäänsä Terahia[1] epäjumalien tekemisessä ja myymisessä, ja samaan aikaan hän etsii totuutta siitä kuka todella on Jumala. Toisessa osassa Aabraham valmistaa uhrit Horebin vuorella ja valmistautuu Herran kohtaamiseen. Kolmas osa on kuvaus Aabrahamin kokemuksista taivaissa.

Aabrahamin Ilmestys luo maailman jossa lukija elää monien jumalien keskellä, mutta yksikään näistä ei ole todellinen Jumala. Todellinen Jumala asuu korkeuksissa, ja on saavutettavissa vain niille jotka vilpittömästi häntä etsivät. Maailma on pahan, Azazelin, vallassa, joka näyttäytyy Jumalan lähes tasaveroisena vastustajana. Azazelin seuraajat palvovat vääriä jumalia ja harjoittavat kaikkinaista pahuutta. Todelliset uskovat ovat Aabrahamin perillisiä, palvovat ainoastaan Herraa ja elävät puhtaasti. Lopulta Herra paljastaa että paha on ollut alunperinkin vain hänen palvelijansa, ja paha saa palkkansa.

Projekti: VT:n Apokryfisten kirjojen läpilukeminen (ja Indeksi)

Vanhan testamentin apokryfikirjat[1] ovat erikoista luettavaa: yksityiskohtaiset tarkinat Aadamin ja Eevan lankeamisesta, enkelien ja naisten pojista, oikean kalenterin seuraamisen tärkeydestä, jne. Omassa hengellisessä kasvuympäristössäni vallitsi vahvasti ajatus Raamatun riittävyydestä – tosin sitten kuunneltiin Wilkerson/Mellerin kasetteja rock-musiikin kauheudesta, luettiin amerikkalaista hengellistä käännöskirjallisuutta ja sarjakuvia, jotka eivät aina pitäytyneet Raamatun opetukseen.[2] Raamatun riittävyys ei siis ollut tapetilla, vaan kenties liian lähellä Raamattua olevat kirjoitukset koettiin kauhistuttavina: olivathan ne katolisten käytössä.[3]