Apokryfiprojekti #1 : Aadamin ja Eevan Elämä

VT:n Apokryfisten kirjojen läpilukuprojektiimme (Linkki johdanto-artikkeliin) alkaa teoksella Aadamin ja Eevan Elämä.[1] Se kertoo spekulatiivisen tarinan Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen taustoista, sitä seuranneesta yrityksestä katua ja päästä takaisin Jumalan suosioon, Kainin ja Aabelin konfliktista, sekä lopuksi heidän viimeisistä sanoistaan jälkeläisilleen, jotka keskittyvät syntiinlankeemuksesta saatuun opetukseen.[2] Tekstissä nousee keskiöön kaksi asiaa: 1) kysymys enkelien palvonnasta, ja 2) naissukupuolen kykenemättömyys oppia ja siitä nouseva tarve olla miehen hallitsema.

Latinankielisessä versiossa teksti alkaa näin:

Kun heidät oli ajettu pois Paratiisista, he tekivät itselleen majan, surivat ja valittivat seitsemän päivää suuren murheen vallassa. Seitsemän päivän jälkeen heille tuli nälkä, ja he alkoivat etsiä ruokaa mutta eivät löytäneet. Silloin Eeva sanoi Aadamille: “Herrani, minulla on nälkä. Mene ja etsi meille jotakin syötävää — kenties Herra Jumala leppyy ja säälii meitä ja kutsuu meidät takaisin siihen paikkaan jossa ennen olimme.[3]

Aadamin ja Eevan nälkä laukaisee tapahtumaketjun jossa lukija ymmärtää heidän vaikeutensa elää maan päällä kun he yhä muistavat millaista se oli “ylhäällä.” Tämä konkretisoituu siinä, että Paratiisissa he olivat syöneet “enkelten ruokaa” mutta ruoka jota Aadam löytää he kuvaavat surkeasti “eläinten ruuaksi.” Erilaiset siemenet ja mausteet paratiista esiintyvät tekstissä ja jopa lopulta lohduttavat heitä,[4] mutta tärkeimpänä on kysymys Elämän Puusta, sen hedelmästä ja öljystä, jota he kaipaavat, ja jota he eivät tule saamaan vaan heidän on kuoltava.

Eevan horjuminen

Aadam ja Eeva kuvataan hyvin epätasaveroisina: Aadam on kypsä ja vastuullinen, Eeva on lapsellinen ja horjuva. Alusta lähtien on selvää, että Eeva lankesi syntiin, ei Aadam. Eevan syyllisyyttä kuvataan sillä, että hän itsesäälissään pyytää, että Aadam tappaisi hänet koska hän on aiheuttanut lankeemuksen.[5] Myöhemmin hän pyytää Aadamia karkottamaan hänet luotaan pois koska lankesi uudestaan.[6] Myös Aadamin kuoleman yhteydessä Eeva ei näytä kaipaavan häntä Setin tavoin joka heittäytyy hänen rintaansa vasten, vaan avuttomana katsoo maahan kädet päänsä päällä, ilmiselvästi syyllisyytensä kalvamana.[7]

Eevan toinen lankeemus kuvataan teoksessa ensimmäisenä — syntiinlankeemukseen viitataan vain sillä että heidät on ajettu pois—kun Eeva ja Aadam päättävät katua ensimmäistä lankeemustaan. Aadam sanoo Eevalle, että tämän tulee katua vain 37 päivää koska hän on heikompi, mutta vahvempana hän itse katuisi 40 päivää.[8] 18 päivän kuluttua paholainen tulee valkeuden enkeliksi naamioituneena ja uskottelee Eevalle, että hän katumuksensa on jo hyväksytty.[9] Eeva ei tunnista enkeliä paholaiseksi ennen kuin Aadam pettyneenä huudahtaa, että se joka petti Eevan Paratiisissa on pettänyt hänet toistamiseen![10] Myöhemmin, Eevan synnyttäessä Setiä kivulla, Aadam kuulee hänen huutonsa ja luulee että paholainen on kolmannen kerran pettänyt Eevan.[11]

Eeva näin ollen kuvataan samaan aikaan ihmisenä jolla ei ollut alunperinkään tietoa, ja joka ei myöskään kykene oppimaan virheistään. On selvää, että tekijällä on mielessä sukupuoli, ei Eevan persoona.

Enkelien palvonta

Eevan langettua toistamiseen Aadam kysyy paholaiselta, miksi tämä vihaa häntä niin paljon. Paholainen paljastaa että Aadamin luominen on syy miksi paholainen karkotettiin taivaasta. Tämä puolestaan on syy, miksi paholainen päätti tehdä saman Aadamille ja saada hänet lankeamaan pois Paratiiista, ja jonka vuoksi hän vainoaa tätä yhä.

Aadam ei kuitenkaan ole syy miksi Paholainen ajettiin pois taivaasta, vaan se, että hän ei suostunut palvomaan Aadamia.[12] Näin Paholainen itse:

Mikael kutsui kaikkia enkeleitä ja sanoi: “Palvokaa Jumalan kuvaa kuten Herra Jumala on käskenyt!” Ja Mikael palvoi ensin, ja sitten hän kutsui minua ja sanoi: “Palvo Jumalan kuvaa!” Ja minä vastasin: “Minulla ei ole velvollisuutta palvoa Aadamia... Minä en palvo alempiarvoista ja nuorempaa kuinka minä itse... Hänen pitäisi palvoa minua!”[13]

Näin teksti ottaa kantaa kysymykseen enkelien palvonnasta—ihminen on luotu enkeleitä korkeammaksi ja siksi hänen ei tule palvoa niitä.[14] Myöhemmässä osiossa myös hyvät enkelit tottelevat Aadamia hänen lankeemuksestaan huolimatta, ja Herra joutuu uudelleen komentamaan enkeleitä jatkamaan Aadamin karkotuksta Paratiisista.[15]

Teksti kuvaa Aadamin omaavan erityisen vallan yli Paholaisen, mutta kuitenkin Herra on se joka karkottaa Paholaisen, ei Aadam.[16] Tämä sama valta näyttää periytyvän Setille,[17] mutta Eevalla ei ole tätä valtaa. Kun Eeva nuhtelee Paholaista käärmeen muodossa, tämä vastaa pilkaten:

Kerropa minulle Eeva, kuinka sinun suusi oli avoinna syömään hedelmää? Ja kuitenkin, jos minä edes alkaisin moittia sinua, sinä et sitä voisi kestää.[18]

Eevan suu oli siis herkkä puhumaan, mutta joka kerta kun hän avasi suunsa se oli muistutus hänen alttiudestaan langeta. Siksi hänellä ei ollut valtaa yli Paholaisen, eikä Paholaisen tarvinnut edes moittia häntä koska hänen oma suunsa ja puheensa muistutti hänen lankeemuksestaan.

Aadamin lankeemus

Teksti säilyttää korkean näkemyksen Aadamista loppuun asti. Kun Eeva petetään toisen kerran luopumaan katumusharjoituksestaan, Aadam suorittaa loppuun 40 päivän katumuksen seisten kaulaa myöten kylmässä Jordanin joessa.[19] Myös tällöin hänet kuvataan luomakunnan herrana: hän käskee kalat ympärilleen katumaan yhdessä hänen kanssaan. Kuitenkin samaan aikaan lankeemuksen takia elämä on hänelle raskasta työntekoa.

Myöhemmin Adam kertoo pojalleen Setille mitä Herra oli sanonut hänelle kahdenkesken syntiinlankeemuksesta:

Sinun tulee kuolla, sillä sinä olet rikkonut Jumalan käskyn, sillä sinä olet kuunnellut vaimoasi jonka yli minä olen antanut sinulle vallan jotta voisit häntä hallita, ja sinä olet kuunnellut häntää ja sivuuttanut mitä minä sinulle sanoin.[20]

Aadamin syntiinlankeemus ei olekaan se että hänet olisi niinkään petetty tai että hän olisi tehnyt tietoisesti väärin. Hänen lankeemuksensa oli se, että hän oli kuunnellut vaimoaan! Lankeemuksesta huolimatta miestä ja hänen sukuaan ei tuhota koska hän janoaa tietoa — ilmiselvästi toisin kuin vaimonsa.[21]
 

Eevan viimeiset sanat

Aadamin maatessa kuolemansairaana Eeva kertoo jälkeläisilleen oman versionsa ensimmäisestä lankeemuksesta:[22] Paholainen ensin rohkaisi käärmeen puolelleen, ja tämän jälkeen nämä kaksi näyttävät toimineen yhdessä.[23] Aadam ja Eeva puolestaan olivat erillään, kumpikin hoitamassa omia puoliskojaan Paratiisista.[24] Jälleen Saatana ilmestyi enkelinä, tällä kertaa jopa laulaen virsiä, ja houkutteli Eevan haluamaan kiellettyä hedelmää[25] koska se antaisi hänelle tietoa.[26] Ennen kuin hän antaisi Eevan maistaa siitä, hän pani Eevan vannomaan, että syötyään veisi myös Aadamille.[27] Kun Eeva oli maistanut hän heti tiesi että vanhurskaus oli lähtenyt hänestä, mutta hän silti vei hedelmän miehelleen koska oli valalla niin vannonut tekevänsä.

Eevan kertomus vahvistaa, että Aadamin lankeemus oli kuunnella vaimoaan, ja sen lisäksi se korostaa naisen lankeemuksen vakavuutta: tämä tietoisesti petti miehensä. Lankeemusta seuraavat “kiroukset” noudattelevat samaa linjaa 1 Moos 3 kanssa: mies joutuu raatamaan ja nainen synnyttää kivulla. Käärme puolestaan ei saa enää syödä normaalia ruokaa vaan pölyä, ja hän menettää samassa kaikki raajansa.[28]
 

Kreikkalaiset Käsikirjoitukset[29]

Aadamin ja Eevan Elämän uskottiin pitkään pohjautuvan kreikkalaiseen käsikirjoitukseen, hypoteesi joka on osoittautunut todeksi löydettyjen käsikirjoitusten perusteella. Teemallisesti ne ovat samanlaisia, mutta kertovat tapahtumista eri järjestyksessä kuin latinankielinen lähteemme.

Oletetusti vanhimmissa käsikirjoituksessa tapahtumat lähtevät siitä, kun Eeva käsittää Kainin tappaneen Aabelin. Sitten Adam sairastuu ja lähettää Setin ja Eevan hakemaan Paratiisista parantavaa öljyä (ilmeisesti elämän puusta). Toiset kreikkalaiset käsikirjoitukset periaatteessa seuraavat samaa kaavaa, mutta yksityiskohdat saattavat vaihtaa järjestystä ja tarinat ovat laajennettuja.

Näiden huomioiden pohjalta on tehty johtopäätös, että kyseessä on suhteellisen varhainen tekstikokoelma josta on kiertänyt eri versioita Toisen temppelin aikaisessa juutalaisuudessa, ja joka on alkuperäisessä muodossaan ollut kreikankielinen. Teksti on teologialtaan perimmältään juutalainen, mutta sisältää kohtia joissa kristityn kynänjälki on kiistaton.

Eevan katumus

Keskeiset opetukset littyvät siis siihen, että nainen ei ole luotettava ja siksi miehen tehtävä on alistaa hänet. Naisen kohdalla jopa katumus näyttää olevan turhaa, koska hän vain lankeaisi Paholaisen ansaan. Mies sen sijaan vahvempana ei ole samalla tavalla horjutettavissa. Naisen pelastus ei sinänsä ole uhattuna, mutta hänen osansa on kivulla synnyttää lapsia. Vasta tässä kivussa, kestämättömällä hetkellä hän huutaa ja tunnustaa Herran edessä:

Pelasta minut Herra, ja sitten minä en enää käänny lihalliseen syntiin.[30]

Yhtymäkohdat 1 Timoteuskirjeen kanssa

On vaikea todistaa, että tällä tekstillä olisi varmasti yhtymäkohta 1 Tim 2:11–15 kanssa, mutta teemat ovat liian samanlaiset ohitettavaksi: luomisjärjestyksen korostaminen, Eevan pettäminen ja Aadamin syyttömyys, lasten synnyttäminen ja—ennen kaikkea—opettaminen.

Naisten oppimattomuus oli antiikissa suuri ongelma, ja tuli esiin kysymyksenä mitä tehdä leskien kanssa: he eivät voisi työllistää itseään, ja jos seurakunta antaisi heille “toimeentulotukea,” siitä seuraisi että “kierrellessään talosta taloon he oppivat laiskottelemaan ja lisäksi juoruilemaan ja sekaantumaan muiden asioihin, puhumaan sellaista mitä ei pitäisi.”[31] Tästä syystä heidän on mentävä naimisiin ja hankkimaan lapsia, jos ovat yhä nuoria.[32] Vanhoista leskistä seurakunnan elannon ansaitsivat vain ne jotka ovat oppineet nöyrinä palvelemaan.[33] Kaiken pohjana oli kuitenkin se, että sukulaiset olivat velvollisia huolehtimaan leskeksi jääneistä.

Ongelma näyttää olleen siis niiden naisten kohdalla, joilla oli liikaa vapaa-aikaa ja jotka olivat oppimattomia. Kierrellessään talosta taloon he synnyttivät enemmän ongelmia kuin ratkaisivat. Paavali ilmaisee sen näinkin rankasti: “jotkut näet ovat jo kääntyneet seuraamaan Saatanaa.”[34]

“Saatanan seuraaminen” on vaikea käsite jota Paavali ei selitä sen kummemmin. Jotkut otaksuvat että tämä tarkoittaa uudelleenavioitumista, mutta siitä tuskin on kyse koska sitä Paavali suosittelee nuorille leskille.[35] Tässä yhteydessä käsite “yhden miehen vaimo”[36] torjuu moniavioisuuden ja irtosuhteet, ja on siten moraalinen mittari.[37] (Lue lisää “Johtajan perhesuhteet puntarissa” ) Vastaava ilmaus esiintyy samassa kirjeessä kuvauksessa siitä mitä “vanhimmistoon” valittavilta henkilöiltä odotetaan: “yhden vaimon mies.”[38] Tämä ei tarkoita sitä että he olisivat naimisissa tai olisivat olleet naimisissa, vaan että he ovat uskollisia omalle yhdelle puolisolleen mikäli heillä tällainen on. Muussa tapauksessa heidän tuli pidättäytyä seksuaalisista suhteista.

Miksi Paavali kirjoitti tästä aiheesta? Koska olisi ollut sekä väärin että kiusallista että seurakunnan taloudellinen tuki mahdollistaisi leskien “lihallisen” elämäntyylin. Saatanan mainitseminen kirjeessä, joskin eri jaejaksossa, tukee teemallista yhteyttä 1 Tim ja Aadamin ja Eevan Elämän/Mooseksen Ilmestyksen välillä. Mutta onko ongelma seksuaalinen kiusaus joka asuu Eevan “lihallisuudessa?” Kyllä ja ei.

Ensinnäkin, Paavalin näkökulma asiaan on, että seksuaalisuus sinänsä ei ole ongelma, mutta sille on oikea paikkansa. Seurakunnan tulee ottaa huomioon tämä tilanne ja olla realistinen: leskeksi jääneillä on seksuaalisia haluja, ja asiaa ei voi ohittaa silmiä ummistamalla. Näin on olemassa kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa:

1. uudelleenavioituminen ja perheenäidin rooli (lasten synnyttäminen) tai
2. selibaatti ja seurakunnan palveleminen[39]

Toisekseen, tässä valossa Saatanan seuraaminen ei välttämättä olisi välttämättä seksuaalisen “vapauden” harjoittamista, vaan silkkaa laiskuutta. Aadamin ja Eevan Elämässä “lihallisuus” ja “Saatanan seuraaminen” ei liity Eevan seksuaalisuuteen, vaan hänen lankeemiseensa oppimattomana ihmisenä. Tämä on keskeisin ero Aadamin välillä: hän janoaa tietoa ja se on hänellä saatavissa, Eeva on oppimaton ja nähtävästi myös kykenemätön siihen.

Rinnasteinen ajatus tulee esiin 1 Tim 4: 1, 3:

Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia... Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa.

Tämä edustaa yhtä juutalaisten harhaoppien ilmentymää, joka mitä luultavimmin oli Saatanan seuraamiseen liittyvän opetuksen sisältö mistä Paavali kirjoittaa Timoteukselle. Kyse ei ollutkaan liiasta seksistä vaan seksistä pidättäytymisestä, ruumiin ja hengen erottamisesta toisistaan, ja askeettisista säädöksistä jotka eivät johtaneet jumalisuuteen vaan lihalliseen itsetutkimiseen.

Näin on nähtävissä teemoja joissa 1 Tim ja Aadamin ja Eevan Elämä ovat lähellä toisiaan, mutta tässä valossa Paavalin näkemys naisista näyttäytyy äärimmäisen avarana. Paavali ei jaa toisen kirjoittajan rabbiinis-sovinistista näkemystä naisten typeryydestä, vaan ymmärtää tämän yhteiskunnan tilan seurauksena. On valitettavaa että moderni lukija ei osaa tulkita tekstiä tässä valossa, vaan olettaa Paavalin olleen naisvihaaja. On ehkä sopivaa päättää lainaamalla toista kohtaa, jossa Paavali sanoo: "Nainen oppikoon!"



[1] Latinasta kääntänyt L. S. A. Wells, käännöksen tarkistanut ja korjannut M. Whittaker. The Apocryphal Old Testament, ed. H.F.D. Sparks (Oxford 1984), 141–168.
[2] Eevan viimeiset sanat on lainattu toisesta apokryfisestä teoksesta Mooseksen ilmestys, XV-XXX.
[3] I-II. Kaikki suomennokset ovat omia, tässä englanninkielestä.
[4] 29.
[5] 3.2.
[6] 18.1.
[7] 46.1.
[8] 6.
[9] 9.1, 3.
[10] 10.4.
[11] 20.2.
[12] 13–16.
[13] 14.
[14] Muistaakseni myös Riemuvuosien kirjassa on vastaava ajatus, että enkeleiden on tarkoitus palvoa ihmistä eikä toisinpäin.
[15] Mooseksen Ilmestys 27.2, 4.
[16] 17.1–2.
[17] 39. Käärme ehtii puree Setiä ja tästä jää merkki häneen. Set on Jumalan kuva.
[18] 38.2.
[19] 17.3.
[20] 26.2.
[21] 27.3.
[22] Tämä osio on lainattu Mooseksen Ilmestyksestä.
[23] 16.
[24] 15.2.
[25] Mielenkiintoisena kuriositeettina teos nimeää Hyvän ja Pahan tiedon puun Viikunapuuksi, jonka lehdistä Eeva myös teki itselleen jonkinlaisen suojan alastomuudelta.
[26] 17.1–2; 18.1
[27] 19.2.
[28] 26.
[29] J. R. Levison, “Adam and Eve, Literature Concerning,” ed. Craig A. Evans and Stanley E. Porter, Dictionary of New Testament Background (Downers Grove, IL: InterVarsity Press, 2000), 5.
[30] Mooseksen Ilmestys, 25.3–4.
[31] 1 Tim. 5:13.
[32] 1 Tim. 5:14.
[33] 1 Tim. 5:9–10.
[34] 1 Tim. 5:15.
[35] Oletetaan että joku jää leskeksi toisen kerran, ja häneltä evättäisiin seurakunnan tuki koska hän ei ole ollut “yhden miehen vaimo” vaan hänellä on ollut kaksi. Hän puolustautuisi ja sanoisi olleensa niin nuori, että Paavali käski häntä mennä uudestaan naimisiin. Loogisesti kirjaimellinen “yhden miehen vaimo” -kriteeri kumoutuu, tai seurakunta joutuu tekemään poikkeuksia mistä ei näytä olevan kyse.
[36] 1 Tim. 5:9.
[37] Alkutekstin ilmaus on nominaalilause: siitä puuttuu verbi. Suomalaiset käännökset ovat lisänneet ilmauksen “on ollut eläessään...” Mikäli alkutekstin ilmaus on idiomaattinen sanonta joka kuvastaa moraalista uskollisuutta, teksti on yhtenäisempi ja selittää itse itseään.
[38] 1 Tim. 3:2, 12.
[39] Varhaisen seurakunnan lesket eivät saavuttaneet samoja ikävuosia kuin ihmiset 2000 -luvun hyvinvointiyhteiskunnassa. Samaten käsitys sosialistisesta yhteiskunnasta tukineen oli käsittämätön.