Osana opintojeni tähden ja ihan omasta mielenkiinnosta olen päättänyt kahlata VT:n Apokryfan läpi, ja tulen kirjoittamaan jokaisesta kirjasta pienen yhteenvedon tai joitakin oleellisia huomioita ja kysymyksiä tähän blogiin.[4] Pisimmistä kirjoista, kuten Henokin kirjasta ja Riemuvuosien kirjasta saatan kirjoittaa useamminkin.[5] Jo luettuani osan näistä kirjoista läpi olen huomannut kuinka mielenkiintoisia ja kiehtovia ne ovat, ja kuinka paljon ne antavat meille lisäymmärrystä UT:n maailmasta. Osa kirjoituksista todellakin on niin lähellä kirjoitustyyliltään ja jopa sanomaltaan, että sekoittumisen vaara on olemassa. Samaan aikaan on sanottava että kuka tahansa joka on lukenut Raamattunsa edes kursorisesti läpi huomaa eron. Jotkut kertomukset ovat fantastisia ja juuri tässä piilee niiden suosio: ne raottavat ikkunaa siihen maailmaan, josta Raamattu vihjaa mutta jota se ei juurikaan avaa.
Ei ole siis sattumaa, että “apokryfa” tarkoittaakin “piilotettuja asioita” tai “salattuja asioita,” vaikkakin sillä ilmeisemminkin viitattiin siihen, että näitä tekstejä ei käytetty jumalanpalveluksessa.[6] Sisällön puolesta ei voida löytää yhtä selittävää syytä, miksi mikäkin kirja on päätynyt Apokryfisten kirjojen luetteloon. Tekstit ovat laidasta laitaan, kuten tulemme huomaamaan. Martin Luther, joka ei ollut lainkaan varma joidenkin UT:n kirjojen kanonisuudesta (hyväksyi pitkin hampain mutta sijoitti protestanttisen UT:n loppupuolelle), suhtautui yllättävän positiivisesti Apokryfaan: “[ne ovat] kirjoja joiden ei voida katsoa kuuluvan kanonisten kirjojen joukkoon, mutta jotka kuitenkin ovat hyödyllisiä ja hyviä luettavaksi.”[7] Juuri tämä ei-kanonisuus yhdistää niitä: ne kertovat Raamatun ajoista, henkilöistä ja teemoista, mutta ne eivät koskaan saaneet kanonista hyväksyntää juutalaisten keskuudessa.
Voivatko Apokryfiset kirjat siis olla hyödyllisiä ja hyviä luettavaksi, vaikka ne eivät ole päässett protestanttiseenkaan kanoniin, vai olisiko turvallisempaa jättää ne huomiotta? En pysty antamaan tähän suoraselkoista vastausta, mutta voin vähän spekuloida. Emme välttämättä lue Raamattua historiallisena kirjana, vaan ikäänkuin manuaalina, elämän käyttöohjeena. Etsimme siitä suorasukaisia neuvoja, käskyjä, tee näin niin saat näin -metodeja. Tämä on hyvin suorasukainen ja "kuluttajalähtöinen" tapa.
Raamatun lukeminen historiallisena kirjana puolestaan edellyttää avarampaa mieltä, valmiutta esittää kysymyksiä ja pohtia tekstejä niiden aikaisesta tilanteesta käsin: miksi esim. Jerusalemin kokouksessa (Apt. 15) päädyttiin juuri niihin tiettyihin kieltoihin? Millaisia fariseukset ja saddukeukset oikeasti olivat ja mistä he tulivat? Millaisessa poliittisessa jännitteessä elettiin? Miksi ihmiset eivät tunnistaneet Jeesusta messiaaksi? Mikä oli naisten asema? Nämä ovat esimerkkejä senkaltaisista kysymyksistä, joiden kannalta on Apokryfisten kirjoituksen lukeminen on avartavaa.
Loppuhuomautuksena on kuitenkin annettava kaksi varoitusta:
- Tämä ei tarkoita sitä, että Apokryfiset kirjat koskaan syrjäyttäisivät sitä mitä Raamattu sanoo.
- Mitä tulee enkeleihin ja kosmiseen “sotaan” pahan kanssa, Raamattu on tarkoituksella hiljaa näistä asioista. Apokryfa voi kertoa meille siitä, että Jeesuksen aikalaiset olivat kiinnostuneita salatuista asioista, se voi opettaa meille mitä he ajattelivat, mutta emme koskaan saa ajatella että ne kertoisivat meille totuuden siitä minkä Jumala on päättänyt salata kanonisissa kirjoituksissa.
Linkit Projektin kirjoituksiin (päivittyvät kirjoitusten julkaisun myötä)
Aabrahamin Ilmestys (2)Aabrahamin Testamentti (4)
Aadamin ja Eevan Elämä (1)
Jaakobin Tikapuut (5)
Leevin Testamentti (7c)
Mooseksen Testamentti (6)
Ruubenin Testamentti (7a)
Simeonin Testaementti (7b)
12 Patriarkan Testamentit (Johdanto, Ruuben, Simeon, Leevi)
Ekskursiot
Viitteet
[1] VT:n Apokryfiset kirjat ovat hyväksyttyjä Room-kat., Koptilaisessa ja Idän Ortodoksikirkossa, mutta eivät juutalaisuudessa tai protestanttisessa perinteessä.[2] Mieleen tulee myöhemmiltä ajoilta mm. Frank Perettin spekulatiiviset kuvaukset enkelien sodasta, joka voisi olla modernin ajan esimerkki apokryfan kaltaisesta Raamatun ulkopuolisesta kirjallisuudesta.
[3] Omassa kaveripiirissä siihen aikaan vallitsi todella suuri skeptisyys paavia kohtaan.
[4] En seuraa erityistä järjestystä. Olen valinnut perustekstiksi The Apocryphal Old Testament, ed. H.F.D. Sparks, Oxford 1984.
[5] Saatan vahingossa käyttää epävirallisia nimiä, koska en ole koskaan oppinnut niitä suomeksi vaan englanniksi. Pyrin korjaamaan tekemäni virheet, joten antakaa vain reilusti palautetta.
[6] Rowley, otettu deSilvan artikkelista (ks. alla), oma suomennos engl. kielisestä käännöksestä.
[7] D. A. deSilva, “Apocrypha and Pseudepigrapha,” ed. Craig A. Evans and Stanley E. Porter, Dictionary of New Testament Background: A Compendium of Contemporary Biblical Scholarship (Downers Grove, IL: InterVarsity Press, 2000), 59.
