Mikä olikaan deponenttiverbien ajatus?
Deponenttiverbeillä tarkoitetaan sellaisia verbejä, jotka ovat merkitykseltään aktiivisia mutta ottavat useimmiten mediumin muodokseen, koska niiltä ajatellaan puuttuvan aktiiviset muodot. Samanlainen ilmiö havaitaan myös joidenkin merkitykseltään aktiivisten mutta muodoltaan passiivisten verbien kohdalla. Sana "deponentti" tulee latinan verbistä deponere, joka tarkoittaa sivuun/pois laittamista.Mikä deponentissa mättää?
Deponentin ajatus pitää sisällään monia ongelmakohtia. Artikkelissaan Jonathan Pennington väittää, että..."Deponency is a grammatical category that has been misapplied to Greek because of the influence of Latin grammar and our unfamiliarity with the meaning of the Greek middle voice. Most if not all verbs that are traditionally considered “deponent” are truly middle in meaning. Therefore, the use of the category of deponency – 'verbs that are middle-passive in form but active in meaning' – needs to be minimized at least, and possibly rejected all together."Penningtonin mukaan tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, miten deponenttiverbit tunnistetaan. Hänen mukaansa deponentti-käsite johtuu lähinnä siitä, että (1) latinan kielioppia sovellettiin koiné-kreikkaan kritiikittömästi ja siitä että (2) tutkijat eivät ole ymmärtäneet oikein sitä, mistä mediumissa on kyse.
Väärin ymmärretty mediumi
Jälkimmäisen pointtinsa suhteen Pennington esittää, että mediumi on ymmärretty väärin sellaisena pääluokkana, jossa verbaalisen toiminnan subjekti ja objekti ovat yksi ja sama (refleksiivi). Tämä väärinymmärrys on puolestaan johtanut deponentti-käsitteen käyttöön ottamiseen selittämään havaittua ilmiötä. Refleksiivisyys on itse asiassa hyvin harvinainen mediumiin liittyvä asia. Kenneth McKay onkin todennut, että“the middle voice represents the subject as acting on, for or towards itself.”Mediumia käytettäessä halutaan ilmaista, että subjekti toimii itsensä parissa, itseään varten tai itseään kohtaan (yrittäkää joku parempaa käännöstä).
Vaikka koiné-kielisen aineiston ymmärtämiseen jää tämänkin määritelmän jälkeen aukkoja, deponentti ei sovellu näiden aukkojen selvittämiseen ollenkaan niin hyvin kuin on ajateltu. Pahimmillaan "deponenttien viljely" riistää selkeän ymmärryksen siltä, mitä mikin Raamatun teksti tarkalleen ottaen tarkoittaa.
Pennington mainitsee yhdeksi esimerkiksi Efesolaiskirjeen ajatuksen Jumalan valinnasta. Verbillä ἐκλέγομαι havaitaan vain mediumi ja passiivi, ja siksi tutkijat ovat ajatelleet sen olevan deponenttiverbi. Mutta mikäli Penningtonin (ja monen muun Uuden testamentin kreikan tutkijan) teesi hyväksytään, ajatus Jumalan valinnasta Efesolaiskirjeen alussa pitäisi tulkita aktiivisen "Jumala valitsi meidät" sijasta mediumina: "Jumala valitsi meidät itselleen." On sanomattakin selvää, että tämä tulkinta on sopusoinnussa muun valinnasta puhuvan raamatullisen aineiston kanssa. Jumala ei vain valitse vaan valinta on aina kutsu yhteyteen hänen kanssaan ja hänen tarkoitusperiään varten. Valinta on rakkauden kieltä.
