Edellisessä uusapostolisuuden raamatullisia perusteita tutkivassa blogikirjoituksessani lähdin mielestäni avoimin mielin ja ilman agendaa tarkastelemaan Efesolaiskirjeen tekstejä, jotka mainitsevat ryhmän nimeltä "apostolit ja profeetat". Efesolaiskirje oli mielenkiintoni kohde, koska juuri sen tekstejä käytetään perustelemaan ns. viisitahoisen palveluviran/lahjan keskeistä merkitystä myös nykyajan seurakunnalle.
Edellisessä kirjoituksessani mielestäni osoitin, että Efesolaiskirjeen perusteella emme voi väittää, että "apostolit ja profeetat" jatkaisivat toimintaansa ainakaan siinä muodossa kuin Efesolaiskirje heidän toimintansa määrittelee.
Efesolaiskirjeessähän apostolit ja profeetat nimetään seurakunnan perustukseksi (2:20) ja heidän toimintansa liittyy selkeästi tiettyyn pelastushistorialliseen ajankohtaan, jossa Jumala valitsi ilmoittaa itsensä Kristuksessa ja tehdä tiettäväksi, että myös pakanoilla on Kristuksessa pääsy Jumalan lapseuteen (3:5). Apostolien kutsuminen seurakunnan perustukseksi osoittaa mielestäni sen, että heidän työnsä on pysyvää laadultaan kuten jo pelkästään sen toteaminen tulisi osoittaa, että seurakunnan identiteetin kannalta keskeinen julistus, puhdas evankeliumi on tullut heidän kauttaan. Ns. "viisitahoista palveluvirkaa/lahjaa" käsittelevän tekstin (4:1–) suhteen huomautin, että (1) tekstin tarkoituksena on kehottaa kristittyjä yhteyteen (4:1), (2) siinä annetaan ohjeita niin asenteellisesta kuin opillisestakin yhteyden perustuksesta, (3) mainitaan neljä keskeistä toimijaa (apostoli, profeetta, evankelista ja paimen-opettaja), joiden tehtävänä on varustaa kaikkia pyhiä, ja (4) kaikki pyhät puolestaan rakentavat seurakuntaa niin, että se ei ole enää opin tuulten heiteltävinä. Lisäksi esitin, että (5) "apostolien ja profeettojen" edelliset maininnat kirjeessä yhdistettynä siihen, että tässäkin puhutaan heidän varsin keskeisestä tehtävästään, saavat ainakin minut päättelemään, että he ovat Paavalin mielessä aivan oma kategoriansa: apostolit ja profeetat vastaanottivat ilmoituksen kun taas evankelistat ja paimen-opettajat jatkavat heidän ojentamansa kapulan viemistä. Efesolaiskirje käsittelee siis apostoleja ja profeettoja (ryhmä 1) eri tavalla kuin evankelistoja ja paimen-opettajia (ryhmä 2). Efesolaiskirjeen pohjalta uusapostolisuus ei ole siis perusteltua.
Mutta entä muut tekstit?
Kirjoituksessani ennakoin myös mahdollisia vastalauseita kirjoittamalla suhteellisen pitkän johdannon siitä, kuinka jonkin sanan merkitys määräytyy tekstiyhteytensä pohjalta. Pitäydyn siinä periaatteessa, että tekstin kirjoittaja itse määrittelee käyttämiensä käsitteiden sisällöt. Muuten olemme Liisan kanssa postmodernissa ihmemaassa, jossa mikään ei merkitse mitään ja kaikki kaikkea.Tässä kirjoituksessani haluan tarkastella muita Uuden testamentin tekstejä lyhykäisesti (pidempään kirjoitukseen ei ole mahdollisuuksia eikä haluakaan). Teen tämän sen tähden, että minulle on toistuvasti ehdotettu, että myös muiden Uuden testamentin tekstien tulisi saada sanottavansa siihen, keitä apostolit ja profeetat ovat. Tästä olen luonnollisesti samaa mieltä — ilman muuta!
Samalla olen kuitenkin hieman huolissani siitä, miten käytämme analogia scriptura periaatetta. Ovatko ehdotetut, Efesolaiskirjettä täydentämään tarkoitetut tekstit sellaisia, jotka voivat todella tuoda lisävaloa siihen, miten Paavali käyttää termejä "apostoli" ja "profeetta" Efesolaiskirjeessä? Vai voisiko olla kyseessä se, että analogia scriptura -periaatetta ei ole ymmärretty oikein ja nyt yritetään kuljettaa Efesolaiskirjeen tulkintaan sellaista aineistoa, joka on itse asiassa luonteeltaan paljon epäselvempää kuin Efesolaiskirjeen harvinaisen selkeät määritelmät siitä, keitä apostolit ja profeetat ovat. Ja yritetäänkö nyt näiden muiden tekstien varjolla liittää Efesolaiskirjeen tekstiin ajatuksia, jotka eivät itse asiassa löydy Efesolaiskirjeestä tai muistakaan Uuden testamentin teksteistä?
Apostolien teoissa mainitut profeetat
Apostolien teot mainitsevat seurakunnissa toimineita profeettoja. Yksi mainitaan nimeltäkin, profeetta Agabus. Minulle on ehdotettu, että Apostolien tekojen maininnat profeetoista voidaan tuoda Efesolaiskirjeen rinnalle ja sen ajatusta täydentämään, koska Luukas ja Paavali tunsivat toisensa. Totean, että vaikka Luukas ja Paavali tunsivat toisensa, jakoivat kokemuksia ja käyttivät jopa samoja katekeettisiä tekstejäkin (vrt. Luuk 22:19-20 vrt. 1 Kor. 11:23-25), Paavali ei suinkaan ole sidottu kirjeessään terminologiaan, jota Luukas käyttää (menemättä nyt tarkemmin kirjoitusajankohtaa ja aitoperäisyyttä liittyviin kysymyksiin). Paavali ei menetä oikeuttaan määritellä termejä itsenäisesti. Paavalin harkitun kielenkäytön todennäköisyyttä lisää se, että Efesolaiskirje on erityislaatuinen jopa Paavalin kirjoitusten joukossa — jopa niin erityislaatuinen, että monet tutkijat ovat pitäneet kirjoitusta epäpaavalilaisena (minä en). Se ikään kuin summaa hänen teologiaansa monella tavalla ja siinä vedellään isoja linjoja.Lisäksi on syytä esittää kysymys myös toisin päin: mistä tiedämme, että sana "profeetta" sisältää Luukkaan tekstissä jonkin laajemman ajatuksen kuin mikä on esillä Efesolaiskirjeessä? Olemmeko huomaamattamme lukeneet Luukkaan termiin sisään laajemman latauksen ja yritämmekö nyt kuljettaa sitä sisään Efesolaiskirjeen määritelmään? Vai pitäisikö meidän ennemminkin antaa Efesolaiskirjeen selkeän määritelmän ohjata myös muissa kirjeissä esiintyviä termejä? Näin analogia scriptura toimii normaalisti: mitä tahansa tekstiä ei käytetä valaisemaan toista, vaan selkeämpi teksti valaisee epäselvää. Eikä tietääkseni Luukas kovinkaan määrittele käyttämiään termejä. Hän kirjoittaa narratiivia ja toteaa tapahtuneen. Taitaa jopa olla niin, että Efesolaiskirje on niitä harvoja tekstejä Uudessa testamentissa, jotka edes jotenkin määrittelevät termien "apostoli" ja "profeetta" sisältöä.
Lisäksi on huomattava, että kaikki nämä tekstit liittyvät ensimmäisen sukupolven tilanteeseen. Onko tällä jotakin suurta merkitystä ratkaisuille, joita teemme tekstin äärellä? Sitä jään toistaiseksi kyselemään sinun kanssasi.
Paavalin yliaikainen synnytys apostoliksi
Minulle on myös ehdotettu, että Paavalin apostolius osoittaisi sen, että hän ei yksinkertaisesti voi käyttää sanoja "apostolit ja profeetat" viittaamaan vain Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen silminnäkijöihin, joille ilmoitus uskottiin. En kuitenkaan ihan ymmärrä, miten tämä johtopäätös seuraa, sillä Paavali selkeästi sanoo olevansa yliaikaisesti syntynyt (alkuteksti) eli tunnistaa itsekin olevansa jotakin, joka ei ihan luonnollisesti kuulu apostolien kategoriaan. Poikkeus vahvistaa siis säännön, emmekä suinkaan tämän pohjalta ala laajentamaan Efesolaiskirjeen määritelmää, vaan peräti vahvistamme sen.Apostolit Barnabas, Junia ja koko muu apostolien lukuisa (?) joukko
Sitten on joukko tekstejä, joissa mainitaan apostoleja seurakunnan keskellä. Joitakin jopa nimetään, esimerkiksi Barnabas ja Junia. Pakottavatko nämä tekstit laajentamaan Efesolaiskirjeen määritelmää? Tässä kohden myönnän avoimesti, että en ehtinyt jokaista tekstiä tarkastella kunnolla. Jos haluat itse suorittaa tarkastelun, kopioin tähän alle kaikki Uuden testamentin tekstit, jotka sisältävät sanan ἀποστολος (81 kpl): Matt 10:2; Mark 3:14; 6,30; Luuk 6:13; 9:10; 11:49; 17:5; 22:14; 24:10; Joh 13:16; Apt 1:0, 2, 26; 2:37, 42-43; 4:33, 35-37; 5:2, 12, 18:29, 40; 6:6; 8:1, 14, 18; 9:27; 11:1; 14:4, 14; 15:2, 4, 6:22-23; 16:4; Room 1:1; 11:13; 16:7; 1 Kor 1:1; 4:9; 9:1-2, 5; 12:28-29; 15:7, 9; 2 Kor 1:1; 8:23; 11:5, 13; 12:11-12; Gal 1:1, 17, 19; Ef 1:1; 2:20; 3:5; 4:11; Fil 2:25; Col 1:1; 1 Tess 2:7; 1 Tim 1:1; 2:7; 2 Tim 1:1, 11; Tiit 1:1; Heb 3:1; 1 Piet 1:1; 2 Piet 1:1; 3:2; Juud 1:17; Ilm 2:2; 18:20; 21:14. Muitakin relevantteja tekstejä saattaa olla. Apostoli ja profeetta mainitaan yhdessä (tai ainakin lähellä toisiaan) myös seuraavissa teksteissä (16 kpl): Luuk 11:49; 1 Kor 12:28-29; Ef 2:20; 3:5; 4:11; 2 Piet 3:2; Ilm 18:20.Mutta takaisin itse asiaan. Sana ἀποστολος on ihan normikreikkaa ja tarkoittaa lähinnä lähettilästä tai postinkantajaa. Sillä ei ole siis jotakin kummallisen valovoimaista ja pyhää merkitystä itsessään. Myöskään se, että tapaamme saman sanan kahdessa eri tekstissä, ei tarkoita, että näiden sanojen merkitykset sen paremmin kuin niiden kontekstitkaan olisivat samanlaisia. Tämä voidaan todeta vaikkapa siten, että huomataan, millaisiin ongelmiin joudumme, jos tulkitsemme sanat "usko" ja "teko" samoin edellytyksin Galatalaiskirjeessä ja Jaakobin kirjeessä. Sama koskee myös tietyn sanan käyttämistä yhden kirjoittajan toimesta: Paavali käyttää sanaa σαρξ (liha) ainakin kolmessa eri merkityksessä jo pelkästään roomalaiskirjeessä. Konteksti siis aina, aina ja vielä kerran aina määrittää sanan merkityksen. Muuten ollaan Liisan kanssa ihmemaassa.
Tekstit, joissa mainitaan sana "apostoli" voivat käsitellä siis termiä eri tavoin. Kysymys voi olla esimerkiksi seurakuntien "virallisista edustajista" tai sitten Jeesuksen ylösnousemuksen "silminnäkijöistä"/todistajista (ks. 1. Kor 15:7). Itse veikkailen (kun ei ole aikaa tarkemmin tutkia), että monet näistä teksteistä viittaavat sanalla "apostoli" Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen silminnäkijöihin. Mutta tämä on vain sivistymätön arvaus.
1 Kor. 12:28-31
Tämä on ehkä mielenkiintoisin teksti koko aiheemme kannalta. Missään muualla Uudessa testamentissa meillä ei ole yhtä laajaa opetusta Hengen toimintaan liittyen.Paavali mainitsee tässä tekstissä apostolit ja profeetat ja kertoo Jumalan asettaneen heitä seurakuntaan. Heti perään mainitaan myös opettajat, ja sen jälkeen hieman eri tavalla nimeten "voimat", "parantamisien armot", "avut", "johtamiset" ja "erilaiset kielet". Jos siis kielilläkin vielä puhutaan, eikö tämä silloin tarkoita sitä, että myös apostolit ja profeetat edelleen kulkevat keskellämme?
1. Korinttilaiskirje on niiden Paavalin kirjeiden joukossa, joiden tulkinta vaatii erittäin tarkkaa työtä ja on valitettavasti joskus jopa mahdotonta (viittaan tässä siihen, että 11. luvussa naisia käsketään pitää jotakin päässään enkeleiden takia — ja ei, keskustelu ei todellakaan ole niin yksinkertainen kuin ajattelit sen olevan — mutta joskus siitä lisää, ehkä...). Lukujen 12–14 suhteen täytyy huomata erityisesti se, että näissä luvuissa ei ole kysymys niinkään "armolahjojen käyttöoppaasta" vaan Paavalin yrityksestä oikoa korinttilaisten kieroutuneita käsityksiä ja väärää arvomaailmaa.
No, sen me tiedämme, että Paavali kohtasi perin juurin roomalaisessa kaupungissa asuvien korinttilaisten taholta melkoista epäluuloa ja ylenkatsomista. He arvostivat opettajissaan puhetaitoa (tämä oli antiikissa kova juttu), ja Paavali ei ollut heidän mielestään tarpeeksi hyvä puhuja. Lisäksi seurakuntaan oli muodostunut kuppikuntia sen mukaan, ketä "suurta Jumalan miestä" seurattiin: Paavali, Pietari, Apollos... 2. Korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu myös avoimesti valheapostoleista, jotka johtivat seurakuntaa harhaan. Tämä selittää ehkä osittain, miksi apostolit mainitaan käsittelmämme jaejakson osittain numeroidun listan ensimmäisenä joukkona. Seurakunnan toiminnan on rakennuttava terveelle perustalle, jonka takaa apostolien, profeettojen ja myös opettajien (nämä kolme ensimmäistä on numeroitu, loput alkavat vain sanalla "sitten") välittämä terve evankeliumi.
Henkilökohtaisesti en usko, että Paavali voi viitata tässä mihinkään muuhun tuntien hänen yleisen painotuksensa (Paavalilla on jokaiseen ongelmaan vain yksi ratkaisu ja se on evankeliumi) ja myös 1. Kor 12 kontekstin: luku alkaa ajatuksesta, että Kristuksen Herrakseen tunnustava ei voi toimia tavoilla, jotka korinttilaisille ovat tuttuja pakanauskontojen parista: kristitty ei "lankea loveen" ekstaattisesti, häntä eivät hallinnoi demoniset henget.
Profeetat mainitaan ryhmänä kuitenkin vielä uudestaan neljännessätoista luvussa, jossa heidän toimintaansa seurakunnan keskellä rajoitetaan ja heidän sanomaansa kehotetaan koettelemaan (14:29). Heistä myös kerrotaan, että he pystyvät kyllä pitämään itsensä kurissa tarvittaessa (14:32) — profeetallisuus ei ole ekstaattista toimintaa. Lopuksi Paavali vielä kyseenalaistaa joidenkin luulon siitä, että he olisivat profeettoja tai hengellisiä (14:37).
Mitä sanomme tästä? Vaikuttaa ensinnäkin siltä, että profeettojen tai profeetallisten sanomien tuojien joukko oli ainakin korintissa sen verran suuri, että ohjeita tarvittiin. Tietysti on mahdollista, että Paavalin tarkoituksena on tässä laittaa jauhot suuhun vain muutamille yksilöille, mutta tätä on mahdotonta tietää aineiston perusteella. Toiseksi, Paavali tekee selväksi, että kaikilla "profeetoista" ei ollut edellytyksiä sellaisena toimimiseen. Tämä ilmenee jo 12. luvun puolella Paavalin "eiväthän kaikki ole" korostuksena ja 13. luvussa ajatuksena siitä, että ilman rakkautta profeetallisuus on hyödytöntä. Kolmanneksi, samankaltainen ohjeistus profeettojen toiminnalle löydetään myös Didakhe-nimisestä varhaisesta dokumentista (n. 50–150 jKr), jossa profeetoille kehotetaan antamaan kenkää, jos he pyytävät palveluistaan maksua tai aikovat viipyä liian pitkään seurakunnan vaivoina. Vaikuttaa siis siltä, että profeettojen/kiertelevien opettajien toiminta oli ainakin joissakin varhaiskristillisissä ympyröissä varsin tuttua.
Vaikuttaa siis siltä, että meillä on perusteita ajatella, että profeetan lahja on pysyvästi osa seurakunnan elämää. Se, tekeekö Paavali 1. Korinttilaiskirjeessä eroa "profetoimisen lahjan" ja "profeetan lahjan" välille onkin sitten jo vaikeampi kysymys, jonka ratkomisen jätän suosiolla toiseen kertaan. Mutta: tarkoittaako tämä kaikki sitä, että meidän täytyy nyt ymmärtää Efesloaiskirjettä siten, että sen mainitsema ja tarkasti rajaama apostolien ja profeettojen toiminta jatkuu maailman tappiin asti? Tuovatko siis profeetat edelleen Jumalan kansalle uutta ilmestystä niinkin keskeisistä asioista kuin Jumalan kansan jäsenyyden perusteet ja Kristuksen merkitys? Tälle laajennukselle ei ole mielestäni perusteita. Profeetat nimittäin vaikuttavat toimivan hyvin erilaisella tavalla korinttilaiskirjeessä Efesolaiskirjeeseen verrattuna. Korinttilaiskirjeessä heidän toimintaansa pyritään rajoittamaan, jotta se ei rikkoisi seurakuntaa. Efesolaiskirjeessä he ovat puhtaan evankeliumin vartijoita itse.
On harmillista, että Paavali ei puhu apostoleista sen enempää luvuissa 12–14. Muualla 1. Korinttilaiskirjeessä hän kuitenkin mainitsee olevansa itse apostoli ja lukee apostolien joukkoon muitakin ilmeisen tunnettuja henkilöitä, jotka todistivat Jeesuksen ylösnousemusta (kaikki viitteet: 1 Kor. 1:1; 4:9; 9:1-2, 5; 12:28-29; erityisesti: 15:7, 9). Paavalin omien sanojen mukaan "apostoli" 1. Korinttilaiskirjeessä viittaa siis ylösnousemuksen todistajaan. Huomaa myös se, että Paavali ei 2. Korinttilaiskirjeessä suostu liittämään apostolin titteliä kehen tahansa vaan kutsuu vastustajiaan "valheapostoleiksi."
Lopuksi
En lähtisi laajentamaan apostolien ja profeettojen määritelmää Efesolaiskirjeessä tämän (aivan liian) lyhyen tarkastelun pohjalta. Tarkastelu on osoittanut, että ainakin "apostoli" vaikuttaa olevan ihan spesiaalitermi, joka liittyy ylösnousemuksen todistajana toimimiseen. Tosin, muitakin merkityksiä voi termille vielä löytyä, mikäli joku jaksaa kahlata kaikki 81 viitettä kontekstissaan läpi. Hyvösen Esa ainakin vaikuttaa tämän tehneen ja kuuntelisin fiksua miestä.Profeetan kohdalla aineistomme näyttää hieman erilaiselta, mutta tällöinkin huomaamme, että toden totta: Efesolaiskirje ja Korinttilaiskirje käsittelevät termiä eri tavoin. Tältä pohjalta sanoisin, että Efesolaiskirjeen merkityksessä profeettoja ei ole enää keskellämme, mutta profeetallista armoitusta kuitenkin esiintyy — ja tällainen toiminta on siunannut itseänikin monesti (erityisesti mieleeni nouse New Wine -liikkeen piirissä vaikuttanut Bruce Collins). Samalla kaikki nykypäivän "profeetat" eivöt ole erehtymättömiä Jumalan äänitorvia. Heidän toimintaansa voidaan voidaan rauhassa arvioida, rajoittaa ja peräti estää pelkäämättä, että salama taivaasta iskee Raamattunsa todesta ottavan kuoliaaksi. En tiedä, oletko sinä saanut "profeetta" Owuorilta postia (minä olen), mutta sanottakoon, että hänen tavalleen esittää suoraan Herralta tulevia sanomia en kyllä lämpene. Moinen on vaarallista ja typerää, eikä kuulu enää Uuden liiton todellisuuteen, jossa jokainen Jumalan lapsi on Hengen täyttämä.
Huomauttaisin vielä siunatuksi lopuksi, että tämä keskustelu ei ole missään kohtaa koskenut sitä, jakaako Jumala edelleen Pyhää Henkeään vai ei. Jos näin kuuntelit minua, kuuntelit väärin. Siitä ei ole kysymys. Varmasti jakaa ja myös minä jatkan kielillä puhumista ja profetoimista.
Kysymys on siitä, voimmeko odottaa sellaista apostolista ja profeetallista toimintaa, joka liittyy kristillisen uskon perusteisiin. Ja tähän sanoisin, että ei. Paavali oli valmis kiroamaan jopa "ne kaksitoista", jos joku heistä olisi saarnannut evankeliumia vastoin sitä, minkä Paavali oli saanut Jumalalta. Jos joku siis haluaa välttämättä nähdä (vastoin edellä tarjoamaani aineistoa), että apostolinen lahja jatkuu myös tänä päivänä, miettiköön tarkkaan, mitä tämä tarkoittaa hänelle Raamatun valossa. Uudet ilmestykset, jotka koskevat milloin ääniaaltojen uutta luovaa voimaa tai vaikkapa superuskovien kykyä kävellä seinien läpi "kirkkauden" lisääntyessä ovat ihan täyttä höpöhöpöä. Ne eivät ole myöskään harmittomia, koska ne voivat potentiaalisesti olla muuttamassa käsityksiämme Kristuksesta ja pelastuksesta varsin huomaamattomilla tavoilla. Tästä voit lukea lisää minun ja Tommi Karjalaisen artikkelista, joka tullaan julkaisemaan Aikamedian toimesta ensi vuonna Harhaoppia vai Hengen uudistusta? -kirjassa. Samasta kirjasta tulee löytymään myös Esa Hyvösen uusapostolisuutta koskeva artikkeli.
Ihmettelen myös välillä sitä, että titteliä "apostoli" halutaan välttämättä käyttää vaikka sen sisällöksi on muutettu "pioneeri" tai vaikkapa "seurakunnan istuttaja." Miksi? On totta, että Paavali oli pioneeri ja istutti seurakuntia, mutta ainakin yllä olevan pohjalta tuntuu siltä, että hänelle keskeistä sanan apostoli käytössä oli nimen omaan Jeesuksen ylösnousemuksen todistajana toimiminen (vrt. 1 Kor 15). Miksemme puhuisi siis vain yksinkertaisesti pioneereista ja seurakunnan istuttajista? Mitä sana "apostoli" tuo keskusteluun lisää? Pelkään pahoin, että tuo "lisäke" on monelle itsensä apostoliksi nimittävälle tapa vedota apostoliseen auktoriteettiin. Vähän niin kuin ne iloiset veljekset, jotka jouduin poistamaan kerran Turun vapaaseurakunnan pöntöstä.
Vielä haluan ilmaista, että kummankaan uusapostolisuutta koskevan kirjoitukseni tarkoituksena ei ole ollut ärsyttää ketään. Olen halunnut vain pohtia tämän blogin yleisessä hengessä asioita vapaasti ja selventää omaa kantaani. Saat olla kanssani vapaasti eri mieltä. Hyvää ja siunattua joulua sinulle.
