Vuorisaarnan tulkinnan historia on Vuorisaarnan välttelyn historiaa. Jeesuksen sanoja on pidetty milloin pelkästään alkuperäisiä opetuslapsia koskevana "väliajan etiikkana", milloin vain tulevaa eskatologista maailmaa koskevana säännöskokoelmana ja milloin vain hypoteettisena välineenä, jossa Laki vedetään niin korkealle, että jokainen joutuu sen tuomitsemaksi, jotta jokaisen Kristus voisi vapauttaa. Tulkinnan historiasta löydämme vain muutaman nimen, jotka ajattelivat, että Vuorisaarnan sanoma koskee kaikkia Jeesuksen seuraajia. Yksi heistä on Dietrich Bonhoeffer, joka kuoli marttyyrinä natsi-Saksassa kieltäydyttyään vannomasta uskollisuudenvalaa Hitlerille.
Valitettavasti en vastaa tänään esittämääni kysymykseen perusteellisesti. Totean vain, että mielestäni meillä ei ole perusteita ajatella, että Jeesus tarkoitti Vuorisaarnan vain rimaksi, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka korkealle meidän oikeastaan pitäisi pystyä hyppäämään. Kyllä se on tarkoitettu meille ihan oikeasti elettäväksi. Samalla Jumala ei koskaan tarkoittanut Lakia toteltavaksi ihmisen omassa voimassa, vaan hänen Henkensä voimassa (ks. Room. 8:4). Vuorisaarna painaa sormensa kipeästi inhimilliseen "uskonnonharjoitukseen", jossa Jumalan opetuksesta (Toora tarkoittaa kirjaimellisesti opetusta eikä lakia) on tullut Jumalan persoonasta irrallisia käskyjä, on/off –politiikkaa, jossa jonkin ehtolauseen perusteella arvioidaan omaa jumalasuhdetta. Vuorisaarna tuo esiin "lain hengen" sen "kirjaimen" sijasta. Jumalan sanat viittavat syvempään todellisuuteen ja edellyttävätkin ihmisen koko sydäntä näennäisen tottelemisen sijasta.
Yhteen kieliopilliseen asiaan kuitenkin tänään syvennymme. Monesti jakeissa Matt 5:21–48 ilmaistuja kuutta Jeesuksen opetusta kutsutaan antiteeseiksi:
"Teille on opetettu tämä käsky... MUTTA minä sanon teille..." (Matt 5:27a, 28a, KR92).
Mutta kuinka antiteettistä Jeesuksen kielenkäyttö loppujen lopulta on ja mihin mahdollinen antiteesi liittyy?
(1) Kontekstuaalisesti huomaamme, että jakeessa 5:17 Matteuksen kokoamat Jeesuksen sanat ovat juuri vakuuttaneet, että Jeesus ei ole tullut kumoamaan Tooraa ( = Mooseksen kirjat) sen paremmin kuin Profeettojakaan ( = VT:n profeetalliset tekstit). Jeesus ei siis vähättele Tooraa tai halua muuttaa sitä.
Samalla Tooran rinnalle tuodaan Profeetat, jotka Israelin historian aikana arvostelivat kansan puutteellista Tooran noudattamista. Tämä Profeettojen tuominen Tooran rinnalle esiintyy muuallakin Jeesuksen puheessa. Tässä on siis jo lähtökohtaisesti nähtävissä implisiittinen kritiikki.
Jeesus kertoo myös, että hän on tullut "täyttämään" Tooran. Tämä "täyttäminen" ei kuitenkaan Jeesuksen sanojen valossa tarkoita sitä, että Toora jotenkin mitätöitäisiin meidän osaltamme (Matt 5:17–19) – päinvastoin! Toora on voimassa ikuisesti (taivaan ja maan häviäminen on hyperbola) ja kenelläkään ei ole oikeutta opettaa puuttellista Tooran noudattamista.
Tämä tarkoittaa, että vaikka löydämme kontekstista implisiittistä kritiikkiä ja myös selkeää kontrastoimista (katso tuonnempana), Jeesus ei ole esittämässä antiteettisiä ajatuksia suhteessa Tooraan itseensä.
(2) Ajatus antiteeseistä on ongelmallinen kieliopillisesti. Kreikaksi kaikki Jeesuksen sanat noudattavat rakennetta:
(a) Ἠκούσατε ὅτι ἐρρέθη [Tooran käsky]...
Te olette kuulleet, että on sanottu [Tooran käsky]...
(b) ἐγὼ δὲ λέγω ὑμῖν ὅτι [Jeesuksen selitys]
Mutta/ja(???) minä sanon teille [Jeesuksen selitys]...
Raamatullinen kuuleminen on sisäistämistä ja noudattamista. Siksi (a) voitaisiin kääntää myös esim. "Teille on opetettu" kuten KR92 tekee.
Lauseita (a) ja (b) yhdistävänä konjunktiona toimii δὲ, jonka semanttinen kenttä voi laajeta tietyssä kontekstissa sisältämään myös ajatuksen kontrastista, mutta sanassa itsessään tätä kontrastin ajatusta ei ole. Normaalisti sitä käytetään loogisena tai temporaalisena markkerina, joka osoittaa lukijalle, että tekstin ajatus etenee. Tästä syystä δὲ käännetään usein "ja" tai vaikkapa "nyt". Sanojen καὶ ja δὲ välille ei juurikaan tehdä eroa.
Siksi konteksti nousee ns. antiteesien tulkinnassa arvoon arvaamattomaan. Näin ollen, Jeesuksen alkuperäinen ajatus voikin itse asiassa olla:
"Teille on opetettu... JA minä sanon teille..."
Eli Jeesus ei suinkaan kumoa edellä sanottua vaan enemmänkin laajentaa ja tarkentaa sen merkitystä.
(3) Vielä pientä viilausta: Myönnettäköön, että tiettyä antiteettisyyttä kontekstissa kuitenkin on havaittavissa – en siis kiellä, etteikö sanaa δὲ voitaisi kääntää "mutta". Erityisesti mieleeni nousee jae 5:20, jossa ilmaistaan juuri ennen ns. antiteesejä vertailu suhteessa fariseuksiin, joiden lain tulkinta oli itse asiassa puutteellista yleisestä nykykristittyjen parissa liikkuvasta väärinkäsityksestä huolimatta. Fariseukset eivät todellakaan olleet kaikkien juutalaisten mielestä pilkunviilaajia, vaan heitä kutsutaan toisen temppelin juutalaisuudessa myös "pehmeiden puhujiksi".
Väitänkin, että mikäli sanaa "mutta" halutaan käännöksessä käyttää, sen ilmaisema antiteesi ei liitty itse Tooraan, vaan Tooran vallitsevaan tulkintaan. Tämä selittäisi myös mielenkiintoisen ilmauksen Ἠκούσατε ὅτι ἐρρέθη. Huomaa, että Jeesus ei millään muotoa ilmaise, että Tooraa ei tarvitse totella. Päinvastoin, Jeesuksen sanat osoittavat joka kerralla Tooran syvemmän merkityksen.
Lopuksi: Kristittyjen suhde Tooraan on suhteellisen monimutkainen ja kiistelty asia. Itselleni avainjakeeksi tämän kysymyksen ratkaisussa on noussut Room. 10:4, jossa Paavali kertoo Kristuksen olevan Tooran τέλος. Myös tähän jakeeseen liittyy iso keskustelu, mutta itse katson, että sanaa τέλος ei voida kääntää Paavalin muun tekstin valossa "lopuksi" tai "päätepisteeksi" vaan enemmänkin "täyttymykseksi", "tarkoitukseksi" ja "kliimaksiksi". Paavalin mielessä koko Toora osoittaa Kristukseen, minkä näkee tavasta, jolla hän tulkitsee Room 10:4:n kontekstissa 5 Moos 30:tä.
Samalla Paavalin tekstien perusteella on selvää, että Tooralle tapahtuu jotakin suhteessa meihin Kristuksen myötä. Tooran odotetaan edelleen toteutuvan uskovien elämässä, mutta huomio keskittyy nyt enemmänkin lain syvimpään olemukseen kuin sen kirjaimeen (Room 8:4; Gal 5:14, 23b - mutta: huomaa samalla, että Paavali vetoaa jatkuvasti Tooraan keskustellessaan esim. eettisiä kysymyksiä. Hän ei tee jostakin mystisestä ja kaiken kattavasta rakkaus-teemasta etiikkaa ohjaavaa periaatetta, vaan rakkauden sisältökin on Tooran määrittämää). Jotkin Tooran käskyt on myös radikaalisti uudelleen tulkittu uudessa Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisessä todellisuudessa (esim. esinahan ympärileikkaus = sydämen ympärileikkaus Hengessä; tämän tyyppisistä asioista puhutaan Paavalin tekstissä myös välillä tavalla, joka viittaa niiden kumoamiseen. Ks. Ef. 2:15, mutta huomaa erityinen ilmaus: "τὸν νόμον τῶν ἐντολῶν ἐν δόγμασιν") ja osa on menettänyt sellaisenaan merkityksensä Kristuksen täydellisen uhrin myötä (mutta huomaa, että alkukristityt ajattelivat esim. ehtoollisen osittain kiitosuhritoimituksena ja käyttivät laajasti papillista kieltä itsestään).
