Roomalaiskirjeen jakeisiin 7:7-25 viitataan usein saarnoissa esimerkkinä siitä, kuinka uskovan elämä on edelleen uskoontulon jälkeen synnin tahraamaa ja ristiriitaista: "En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo." Puhuuhan Paavali jakeissa itsestään. Miten siis minun elämäni voisi olla erilaista! Mutta puhuuko Paavali itsestään?
Koiné-kreikassa yksikön ensimmäistä persoonaa voidaan käyttää ilmaisemaan myös näkemystä, joka ei sinänsä ole henkilökohtainen vaan kuvaa jotakuta muuta tai yleistä totuutta (minä = joku). Esimerkiksi Gal 2:18:ssa Paavali kuvaa selkeästi yleistä totuutta, vaikka puhuukin yksikön ensimmäisessä persoonassa. Yksikön ensimmäinen voi siis toimia kuten englannin kielen you-passiivi.
Gerd Theissenin mukaan yksikön ensimmäistä persoonaa voidaan käyttää (1) yksilöllisesti (yksilön oma kokemus esitetään ainutkertaisena ja omakohtaisena), (2) yleistävästi (yksilön oma kokemus esitetään kaikkia yleisesti kuvaavana) tai (3) fiktiivisesti (ei viittausta yksilöön ollenkaan) (Psychologische Aspekte paulinischer Theologie, FRLANT 131, 1983, s. 194).
Monet tutkijat viittavat Roomalaiskirjeen 7. luvun kohdalla tunnettuun kreikkalais-roomalaisen retoriikan tekniikkaan nimeltä prosoopopoia (speech-in-character) ja pitävät mahdollisena, että Paavali ei puhunut jakeissa 7:7-25 itsestään ollenkaan.
Tämä merkitsee, että meillä on ainakin seuraavat tulkinnalliset vaihtoehdot käytettävissämme näitä jakeita lukiessamme:
1. Paavali puhuu itsestään. Jakeet 7-13 kuvaavat Paavali elämää juutalaisena kun taas jakeet 14-25 puhuvat joko hänen kääntymyksen jälkeisestä kamppailustaan lain kanssa tai kääntymyksenkin jälkeen jatkuvasta kamppailusta lain tottelemisen kanssa.
2. Paavali puhuu pääasiassa Adamista. Jakeet 7-13 kertovat siitä, mitä Adamille tapahtui Edenissä. Jakeet 14-25 kuvaavat puolestaan ihmisen elämää sen tosiasian kanssa, että hän edelleen on yhtä "vanhan Aatun" kanssa. Solidaarisuus kunniaan!
3. Paavali puhuu Israelista. Jakeiden 7-13 mukaan Israel oli ennen lain antamista elossa, mutta lain antaminen johti synnin suurenemiseen. Jakeet 14-25 kuvaavat juutalaisten toistaiseksi jatkuvaa tilaa Mooseksen lain alla. Tämä vaihtoehto stemmaisi aika hyvin yhteen Galatalaiskirjeen kanssa.
4. Paavali puhuu asioista eksistentiaalisella tasolla. Hänen tarkoituksenaan on kuvata ainoastaan ihmisen ja Jumalan vaatimusten välistä konfrontaatiota.
Ja mitähän mieltä tästä pitäisi olla? Sen jätän sinulle ratkaistavaksi Roomalaiskirjeen kontekstin perusteella. My two cents are: Roomalaiskirjeen 8:1-2:n valossa on aika vaikea ehdottaa, että jakeet 7:14-25 kuvaisivat uskovan normaalia olotilaa.
Vielä sen verran, että aihetta pohtiessasi sinun on hyvä pitää kaksi asiaa erillään – (1) oma kokemus ja (2) se, mitä tämä teksti merkitsee tässä kontekstissa. Minun kyselyni liittyy tämän tekstin merkitykseen ja siihen, millä oikeutuksella käytämme sitä ilmaisemaan tietynlaista ajatusta siitä, millaiselta uskovan elämän tulisi (!) näyttää eli mikä on normaali odotus. En siis ole väittämässä, että uskovan elämä olisi synnitöntä. Eli jos pidetään keskustelu tässä tekstissä ja tämän tekstin merkityksessä, kiitos.
