Prepositiot voivat olla statiivisia (eli ne ilmaisevat olotilaa) tai transitiivisia (eli ne ilmaisevat liikettä). Samalla prepositioiden yksilöllinen käyttö lauseessa määräytyy aina suhteessa verbiin ja sijamuotoon, joiden kanssa prepositiota käytetään.
(1) Verbi määrittelee, millä tavoin prepositio käyttäytyy:
Joh 1:18: Θεὸν οὐδεὶς ἑώρακεν πώποτε· μονογενὴς θεὸς ὁ ὢν εἰς τὸν κόλπον τοῦ πατρὸς ἐκεῖνος ἐξηγήσατο (Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa. Ainutlaatuinen Jumala, joka on Isän sylissä, on tehnyt hänet tunnetuksi.)
Tässä teologisesti hyvin merkittävässä jakeessa transitiivinen prepositio εἰς ottaa vastaan ἐιμι-verbin statiivisen sävyn. Siksi emme käännä: "joka on Isän syliin" vaan: "joka on Isän sylissä".
Jakeen teologista merkityksellisyyttä kommentoin vielä sen verran, että tekstikriittisesti lukutapa μονογενὴς θεὸς (ainutlaatuinen Jumala) on varsin vahva (P66 ℵ✱ B C✱ L sy Or Did, ks. myös P75 ℵ1 33). KR38 käännökselle "ainokainen Poika" ei ole tekstikriittisiä perusteita sen enempää kuin KR92:n yritykselle selventää lausetta kääntämällä: "Ainoa Poika, joka itse on Jumala." KR92 tavoittaa kuitenkin tekstin merkityksen suhteellisen hyvin, mutta menettää täysin sen shokeeraavuuden. Alkuteksti ei mainitse sanaa "Poika" ollenkaan vaan nimeää Jeesuksen "ainutlaatuiseksi Jumalaksi".
Tapa, jolla olen kääntänyt sanan μονογενὴς "ainutlaatuiseksi" perustuu siihen tosiasiaan, että toisen temppelin tekstit eivät suinkaan käsittele sanaa μονογενὴς syntyperän ilmaisuna (vrt. ns. sanan juurimerkityksen virhe: μονο = ainoa, γενὴς = syntyinen) vaan katsovat sen johdonmukaisesti ilmaisevan ainutlaatuisuutta – jotakin, joka on ainoa lajissaan ja siksi rakas ja tärkeä).
Huomaa, että sanan juuri ei määritä koskaan ensisijaisesti sanan merkitystä. Sen sijaan jokaisen sanan merkitys määräytyy tiettynä ajanhetkenä vallitsevan käytön perusteella. Juuri nyt ei tule mieleen kuin yksi englanninkielinen esimerkki: "butterfly" ei suinkaan tarkoita "voikärpästä" vaan "perhosta". Samalla tavoin sana "nice" tarkoitti kauan kauan sitten samaa kuin nykykielen "precise".
Back to the text: Joh 1:18 on yksi selkeimmistä UT:n kristologisista julistuksista. Siinä selvitellään Jeesuksen suhdetta Isään kutsumalla Jeesusta ainutlaatuiseksi (lihaksi tulleeksi) Jumalaksi, joka on tehnyt meille tiettäväksi sen, kuka Isä on. Lause säilyttää samalla tavoin Isän ja Pojan erillisyyden kuin John 1:1 (josta lisää osoitteessa: http://subjectivegenitive.blogspot.co.uk/search/label/John%201%3A1 ) tehden samalla Jeesuksesta täysin jumalallisen.
Huomaa vielä kontekstista löytyvä implisiittinen vertailu Moosekseen, joka ei saanut nähdä Jumalaa kun taas Poika saa olla Isän sylissä!!! Huomaa lisäksi jaejakson kiastinen rakenne, jossa jakeet 1 ja 18 sanovat periaatteessa saman asian ajatuksen Jumalan lapseksi tulemisesta ollessa kaiken keskipisteessä.
(2) Prepositio selventää, vahvistaa tai muuttaa paljaan sijamuodon toimintaa:
Koiné-kreikassa kuten suomen kielessäkin paljaita sijamuotoja voidaan käyttää ilmaisemaan ajatuksia, jotka joissakin kielissä vaatisivat aina preposition läsnäoloa. Näin ollen:
Suomi: talolta (ablatiivi)
Englanti: from a house (prepositio from)
Koiné: οἴκου (ablatiivinen genetiivi)
Koiné: ἀφ᾿ οἴκου (prepositio ἀπο + genetiivi)
Kuten huomaat, koiné tarjoaa mahdollisuuden ilmaista eroa jostakin joko pelkän sijamuodon kautta tai käyttämällä prepositiota ja sijamuotoa. Tosin, paljaan ablatiivisen genetiivin käyttäminen koiné-kreikassa on harvinaista: Aleksanteri Suuren valloitusten myötä klassinen kreikka pyrki kohti selvyyttä, koska sen käyttäjät eivät välttämättä olleet enää natiiveja, ja näin ollen prepositioiden käyttö lisääntyi huomattavasti.
Ja nyt itse pointti: eksegeesiä tehtäessä on aina huomioitava, millä tavoin prepositio tarkentaa ja rajaa paljaan sijamuodon tarjoamaa semanttista kenttää. Ei riitä, että tuijottaa pelkkää sijamuotoa!
