Futuurin käyttäminen käskyissä ja kielloissa on pitkälti LXX:ään siirtyneiden hebraismien perua, vaikka ilmaisutapa löydetään myös klassisesta kreikasta. Sillä ilmaistaan yleensä ehdottomuutta: "Älä tapa! Älä tee aviorikosta! Älä..."
Aoristi keskittyy tarkastelemaan käskyllä tai kiellolla ilmaistua toimintaa kokonaisuutena. Siksi sillä ilmaistaan usein käskyjä ja kieltoja, jotka koskevat tiettyä, tarkasti rajautuvaa toimintaan. Aoristia ei käytetä niinkään ilmaisemaan "yleistä sääntöä".
Preesensillä ilmaistut käskyt ja kiellot tarkastelevat toimintaa sen sisäpuolelta ja käskevät tai kieltävät sen jatkumisen. Siksi preesensiä käytetään yleensä elämäntapaan liittyvissä käskyissä ja kielloissa – eli ilmaisemaan "yleisiä sääntöjä".
Sekä aoristi että preesens voivat olla myös ingressiivisiä eli painottaa toiminnan aloittamista. Preesens on kuitenkin aina ingressiivis-progressiivinen (=toiminnan aloittaminen ja jatkaminen). Samalla kuitenkin monet UT:n preesensillä ilmaistut kiellot eivät kohdistu jatkuvan toiminnan lopettamiseen vaan esittävät itse asiassa yleisen säännön.
Mitä tämä kaikki merkitsee suhteessa Ef. 5:18:aan?
Ef. 5:18: μὴ μεθύσκεσθε οἴνῳ, ἐν ᾧ ἐστιν ἀσωτία, ἀλλὰ πληροῦσθε ἐν πνεύματιEfesolaiskirje 5:18 on kaikkien karismaatikkosaarnaajien saarnoissaan käyttämä (ja usein kontekstista irrottama) jae. Onhan kreikan sana πληροῦσθε (täyttykää) preesensin passiivin imperatiivi, joka yleensä suomennetaan niin, että Hengellä täyttymistä tulisi jatkaa (preesens + imperatiivi), mutta samalla Henki on se, joka täyttää minut (passiivi). Jae otetaankin yleensä esimerkkijakeeksi siitä, kuinka yksi Hengellä täyttyminen ei riitä, vaan tarvitaan useita Hengellä täyttymisen kokemuksia.
KR92: Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne.
Samalla saarnamiehiltä ja -naisilta jää usein huomaamatta, että Paavali ei puhu tässä jostakin toistuvasta karismaattisesta kokemuksesta, vaan kristityn elämän perusedellytyksestä, elämisestä Hengessä, joka ilmenee Jumalaa palvovana ja toisia kunnioittavana elämänä. Jakeella on siis mahdotonta perustella "toisen", "kolmannen", tai vaikkapa "miljoonannen" siunauksen teologiaa (Näin sanon siis siitäkin huolimatta, että uskon henkilökohtaisesti vahvasti Hengen todellisuuteen ja toimintaan – myös ns. henkilahjojen kautta – seurakunnan keskellä.)
Palaamme sanaan πληροῦσθε (täyttykää) tuota pikaa. Ensin meidän täytyy kuitenkin tsekata jaetta vähän laajemmin. Siitä nimittäin löytyy myös toinen mielenkiintoinen preesensin imperatiivi, μὴ μεθύσκεσθε (älkää juopuko), joka osoittaa hienosti, kuinka väärä oletus siitä, että preesensin imperatiivilla kuvataan aina poikkeuksetta jatkuvaa toimintaa, voi olla.
Mikäli käännämme preesensin kuvaamaan jatkuvaa toimintaa, koko lause kuuluu:
Älkää enää jatkako käännäämistä, sillä siitä seuraa irstaus, vaan jatkakaa täyttäytymistä Hengellä.Paavali tuskin kuitenkin oletti (varsinkin kun Efesolaiskirje kirjoitettiin alun perin todennäköisesti kiertokirjeeksi), että kaikki hänen vastaanottajansa kännäsivät jatkuvasti. Hän tuskin myöskään näki riettauteen johtavan kännäämisen ja Hengellä täytetyn elämän olevan mahdollista yhtä aikaa. Eiköhän kiellon ja sanan αλλα avulla ilmaistun vahvan kontrastin tarkoitus ole ilmaista juuri päinvastaista.
Siksi ainakin ensimmäinen preesensin imperatiivi ilmaisee yleistä kieltoa eikä niinkään jo käynnissä olevan toiminnan lopettamista. KR92 toimii juuri näin kääntämällä: "Älkää juopuko viinistä."
Ensimmäinen imperatiivi herättää myös kysymyksen siitä, millä tavoin seuraava preesensin imperatiivi tulisi kääntää. Yleensähän karismaatikkosaarnaajien ajatuksena on painottaa joko toiminnan alkamista ja jatkamista tai sen iteratiivisuutta. Onko todella kysymyksessä ingressiivis-progressiivinen imperatiivin preesens, jossa painotetaan jatkuvan toiminnan aloittamista tai iteratiivinen preesens, joka painottaa toiminnan toistamista?
Ensimmäinen on mielestäni Paavalin teologian valossa automaattisesti poissuljettu: kirjeen vastaanottajien elämä on jo Hengen täyttämää, eikä toimintaa enää tarvitse aloittaa (vrt. luvut 1-3). Toinen vaihtoehto on myös mielestäni huono, koska Paavali ei viittaa tässä tai muutenkaan koko kirjeessä johonkin toistettavaan karismaattiseen kokemukseen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee siis ajatella, että preesensin imperatiivi on tässä tapauksessa tavanomainen, eli preesensillä kuvataan yksinkertaisesti toiminnan jatkumista: Paavali käskee kirjeen vastaanottajia elämään jatkuvasti hengen täyttämää elämää, jonka vastakohtana on kännipäinen irstailu. Kysymyksessä ei ole kutsu karismaattiseen kylpyläkerhoon, joka kokoontuu viikoittain vaan kristityn elämän tulisi olla jatkuvasti Hengen todellisuutta heijastelevaa (vrt. Room 8 ja Gal 5). (Huomaa siis sinäkin, joka ajattelit minun päästävän sinut anti-karismaattiseen vapauteen, että tässä kävikin nyt vähän höpsösti...)
Lopuksi lyhyt tiivistelmä Wallacen (1996) kieliopista (s. 713–):
Käskyt1. Futuurin indikatiivi. UT:ssa erityisesti Matteus sisältää käskyjä futuurin indikatiivissa.
2. Aoristin imperatiivi. Perusideana on toiminnan ajatteleminen kokonaisuutena. Käytetään yleensä ilmaisemaan tiettyä käskyä eikä yleistä sääntöä.
a. Ingressiivinen. Käsky aloittaa tietty toiminta. Paino kiireellisyydellä. Esim. Joh. 19:6.3. Preesensin imperatiivi. Tarkastelee toimintaa sisäisestä näkökulmasta. Käytetään ilmaisemaan yleisiä sääntöjä, esim. elämäntapoja, joiden tulisi leimata henkilön elämää.
b. Konstatiivinen. Vakava, kategorinen käsky. Paino tottelemisen kiireellisyydellä ja asian vakavuudella, ei toiminnan aloittamisella. Esim. Joh. 15:4.
a. Ingressiivis-progressiivinen. Painottaa sekä toiminnan alkua että sen jatkamista. Esim. Matt 8:22.Kiellot
b. Tavanomainen. Painottaa toiminnan jatkamista. Esim. Ef. 5:2.
c. Iteratiivinen. Painottaa toiminnan jatkuvaa toistamista. Esim. 1 Kor. 11:28.
1. Futuurin indikatiivi + οὐ (ja joskus μή). Universaalinen, vakava kielto. Esim. Matt 19:18
2. Aoristin subjunktiivi + μή. Toiminta nähdään kokonaisuutena. Käytetään yleensä ilmaisemaan tiettyä kieltoa. Paino joskus myös toiminnan aloittamisessa ("Älä ryhdy tekemään!"). Esim. Matt 6:13.
3. Preesensin imperatiivi + μή.
a. Käynnissä olevan toiminnan lopettaminen. Esim. Matt 19:14.
b. Yleinen sääntö (tavanomainen). Huomaa! Monissa UT:n kirjeissä preesensin imperatiivilla ilmaistu kielto ei kohdistu käynnissä olevan toiminnan lopettamiseen. Esim. 1 Kor 14:39.
