Apokryfiprojekti #2: Aabrahamin Ilmestys

VT:n Apokryfikirjojen läpilukuprojekti (Linkki johdantoon) jatkuu teoksella Aabrahamin Ilmestys. Se jaetaan tyypillisesti kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa Aabraham avustaa isäänsä Terahia[1] epäjumalien tekemisessä ja myymisessä, ja samaan aikaan hän etsii totuutta siitä kuka todella on Jumala. Toisessa osassa Aabraham valmistaa uhrit Horebin vuorella ja valmistautuu Herran kohtaamiseen. Kolmas osa on kuvaus Aabrahamin kokemuksista taivaissa.

Aabrahamin Ilmestys luo maailman jossa lukija elää monien jumalien keskellä, mutta yksikään näistä ei ole todellinen Jumala. Todellinen Jumala asuu korkeuksissa, ja on saavutettavissa vain niille jotka vilpittömästi häntä etsivät. Maailma on pahan, Azazelin, vallassa, joka näyttäytyy Jumalan lähes tasaveroisena vastustajana. Azazelin seuraajat palvovat vääriä jumalia ja harjoittavat kaikkinaista pahuutta. Todelliset uskovat ovat Aabrahamin perillisiä, palvovat ainoastaan Herraa ja elävät puhtaasti. Lopulta Herra paljastaa että paha on ollut alunperinkin vain hänen palvelijansa, ja paha saa palkkansa.

Apokryfiprojekti #1 : Aadamin ja Eevan Elämä

VT:n Apokryfisten kirjojen läpilukuprojektiimme (Linkki johdanto-artikkeliin) alkaa teoksella Aadamin ja Eevan Elämä.[1] Se kertoo spekulatiivisen tarinan Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen taustoista, sitä seuranneesta yrityksestä katua ja päästä takaisin Jumalan suosioon, Kainin ja Aabelin konfliktista, sekä lopuksi heidän viimeisistä sanoistaan jälkeläisilleen, jotka keskittyvät syntiinlankeemuksesta saatuun opetukseen.[2] Tekstissä nousee keskiöön kaksi asiaa: 1) kysymys enkelien palvonnasta, ja 2) naissukupuolen kykenemättömyys oppia ja siitä nouseva tarve olla miehen hallitsema.

Projekti: VT:n Apokryfisten kirjojen läpilukeminen (ja Indeksi)

Vanhan testamentin apokryfikirjat[1] ovat erikoista luettavaa: yksityiskohtaiset tarkinat Aadamin ja Eevan lankeamisesta, enkelien ja naisten pojista, oikean kalenterin seuraamisen tärkeydestä, jne. Omassa hengellisessä kasvuympäristössäni vallitsi vahvasti ajatus Raamatun riittävyydestä – tosin sitten kuunneltiin Wilkerson/Mellerin kasetteja rock-musiikin kauheudesta, luettiin amerikkalaista hengellistä käännöskirjallisuutta ja sarjakuvia, jotka eivät aina pitäytyneet Raamatun opetukseen.[2] Raamatun riittävyys ei siis ollut tapetilla, vaan kenties liian lähellä Raamattua olevat kirjoitukset koettiin kauhistuttavina: olivathan ne katolisten käytössä.[3]