Qumranin kalenteri(t)

Mitä kaikkea sitä saakaan tonkia, kun kirjoittaa väitöskirjaa? Tällä kertaa seuraa juttua Qumranin kalentereista monikossa — jossa paino siis sanalla "monikko", joka on se mielenkiintoinen asia, vaikka sitä et sinä tietäisikään. Ja minä kun en kerro, miksi. Mutta kalentereista kerron...

Qumranin yhteisö oli erittäin kiinnostunut kalentereista: uskonnollisia juhlia, uhrimenoja ja sapatteja piti viettää juuri oikeaan aikaan, jotta niiden viettäminen osuisi yhteen Tooran määräysten kanssa. Taustalla vaikutti myös ehkä uskomus siitä, että näin juhlia vietettäisiin samalla hetkellä maallista jumalanpalvelusta vastaavan taivaallisen jumalanpalveluksen kanssa.

Solaarinen kalenteri
Qumranissa käytettiin aurinkoon perustuvaa kalenteria (ks. 1 Enoch 72–78; Jubilees). Tässä kalenterissa jokainen vuosi koostui 364:stä päivästä, jotka muodostivat 12 kuukautta. Kuukausista  kahdeksan oli 30 päivän mittaisia ja neljä (kolmas, kuudes, yhdeksäs ja kahdestoista) 31 päivän mittaisia. Kalenterista oli näin ollen yritetty tehdä täydellinen siten, että jokaisena vuotena tietty juhlapäivä osui samalle viikonpäivälle (7 x 52 = 364!). Näin ollen esim. pääsiäistä ei koskaan vietetty sapattina.

Jokaiseen neljään kolmen kuukauden jaksoon liittyi myös sellainen erityispiirre, että kunkin jakson aloittava kuukauden ensimmäinen päivä oli aina keskiviikko. Tällä Qumran halusi viitata Jumalan luomistyöhön, jossa aurinko ja kuu luotiin viikon neljäntenä päivänä.

1. 30 (kuukauden ensimmäinen päivä = neljäs päivä eli keskiviikko)
2. 30
3. 31
4. 30 (kuukauden ensimmäinen päivä = neljäs päivä eli keskiviikko)
5. 30
6. 31
7. 30 (kuukauden ensimmäinen päivä = neljäs päivä eli keskiviikko)
8. 30
9. 31
10. 30 (kuukauden ensimmäinen päivä = neljäs päivä eli keskiviikko)
11. 30
12. 31

On sanomattakin selvää, että moinen kalenteri ajautui ennen pitkää ristiriitaan sekä auringon kierron (maa kiertää auringon noin 365,25:ssä päivässä) että kuun kierron (kuu kiertää maan ympäri noin 29,53 päivässä) kanssa.

Lunaarinen kalenteri?
Noin vuosien 50–25 eKr välille ajoitettava 4Q321 osoittaa, että Qumranista löydetään solaarisen kalenterin lisäksi myös lunaariseen kalenteriin liittyviä pohdintoja. 4Q321 kuitenkin laskee aikaa eri tavoin kuin se lunaarinen kalenteri, joka oli käytössä "virallisessa" toisen temppelin juutalaisuudessa (esim. Jerusalemin temppeli). Aikaa laskettiin nimittäin hetkestä, jolloin kuu oli täysin pimentynyt ja poissa näkyvistä taivaalta eikä hetkestä, jolloin uuden kuun sirppi havaittiin ensimmäistä kertaa auringonlaskun jälkeisellä taivaalla (sirppi on näkyvissä vain hetkisen noin 15 minuuttia auringonlaskun jälkeen ennen kuin myös kuu painuu maillensa).

Talmon ja Knohl (A Calendrical Scroll from a Qumran Cave: Mismarot Ba, 4Q321, 1995) pohtivatkin, että kalenterin tarkoitus saattaa olla poleeminen: Qumranin yhteisön vastustajat laskivat aikaa kuun valosta kun taas Qumran katsoi kuun edustavan pimeyttä ja keskittyi vahvasti solaariseen ajoittamiseen. Vain aurinkoon perustuva ajanlasku saattoi varmistaa sen, että juhlapäiviä vietettiin oikeaan aikaan, kun taas lunaarinen ajoittaminen nähtiin pimeyden työnä. Käytännössä 4Q321 kalenterin seuraaminen johtaa nimittäin tilanteeseen, jossa "virallinen" toisen temppelin juutalaisuus viettää monia tärkeitä juhliaan kuunkierron puolivälin jälkeen, jolloin kuu on jo pimenemässä (esim. sheaf-offering, Nisan 16).

Juutalaisesta kalenterista yleensä
Juutalaisesta kalenterista yleisesti ottaen vielä hieman. Pre-eksiilisestä kalenterista tiedetään varsin vähän, mutta se on todennäköisesti ollut lunaarinen. Colin Humphreys (The Mystery of the Last Supper) ehdottaa Exodus 12:een liittyen, että kyseessä oli lunaarinen kalenteri, jossa laskettiin aikaa "kuunpimennyksen" perusteella (kuu on keskimäärin poissa näkyvistä noin 60h yhden kuunkierron aikana). Näin ollen pre-eksiilinen kalenteri olisi todennäköisesti laskenut aikaa auringonnoususta auringonnousuun, sillä hetki, jolloin kuu on pimentynyt havaitaan aamutaivaalla. Humphreys ehdottaa, että tämä kalenteri oli egyptiläistä perua (Egyptissä oli kaksi kalenteria käytössä: uskonnollinen lunaarinen ja solaarinen business-kalenteri). Ehdotuksesta ei olla toistaiseksi kuitenkaan yhtä mieltä. Hauskaa siinä on kuitenkin se, että tämä "alkuperäisin" kalenteri olisi ollut juuri se, jota Qumranissa käytettiin osoittamaan koko lunaarisen ajoittamisen saatanallisuutta.

Enemmän tiedetään eksiilin jälkeisetä kalenterista, joka oli myös lunaarinen, mutta jossa aikaa laskettiin auringonlaskusta auringonlaskuun. Esimerkiksi Jeesuksen aikana juutalainen päivä käynnistyi noin klo 18 aikoihin illalla (vuodenajasta riippuen toki). Tämä kalenteri oli todennäköisesti babylonialaista perua, sillä esimerkiksi osa kuukausien nimistä muuttuu eksiilin jälkeisessä ajassa (Abib --> Nisan, vrt. akkadinkielinen Nisannu).

Tämä kalenteri ajautui suhteellisen nopeasti ristiriitaan solaarisen vuoden kanssa, sillä siinä kuukaudet olivat 29 tai 30 päivän mittaisia (= 354 päivän mittainen vuosi). Interkalaatio hoidettiin observoimalla luontoa ja lisäämällä aina silloin tällöin vuoteen kokonainen 30-päivän mittainen kuukausi, jotta Happamattoman Leivän toisena päivänä (= Nisan 16) saatettiin tuoda kypsää ohraa temppeliin uhrattavaksi (ks. Lev. 23).

Disclaimer: Juttu yhdistelee vapaasti aineistoa Talmonin ja Knohlin artikkelista sekä Humphreysin kirjasta. Joukkoon mahtuu myös omiakin pohdintoja. Kuten aina, kirjoitan näitä omaksi ilokseni, eikä juttu täytä tieteellisen kirjoittamisen ehtoja. 

Apokryfiprojekti 7b: Simeonin Testamentti

Apokryfiprojekti[1] jatkuu Simeonin testamentilla (TSim), 12-osaisen “minisarjan” toisella artikkelilla 12 Patriarkan testementeista (T12P). Johdanto T12P:hen löytyy edellisestä kirjoituksestani, Ruubenin testamentti. Simeonin testamentti noudattelee tyypillistä kaavaa: kuoleva merkkihenkilö kutsuu poikansa luokseen, kertoo heille elämästään, antaa kehotuksen/varoituksen ja jonkin tulevaisuuteen suuntaavan ennustuksen.

Juutalaisuuden vaikutus varhaiseen kristilliseen liturgiaan

Tutkimustyöni on viime aikoina johtanut minut juutalaisten tekstien pariin. Voidaanko kristillisestä liturgiasta löytää juutalaisia vaikutteita? Monelle lukijalle kysymys saattaa olla ihan päivänselvä  — alkoihan kristinusko juutalaisena messiaanisena lahkona, joka eriytyi myöhemmin omaksi uskonnokseen. Näin ei kuitenkaan ole ajateltu aina. Vielä 1950-luvun puolivälin jälkeen johtavat tutkijat esittivät, että kristinusko oli alunperin vapaata juutalaisista rituaaleista ja vasta myöhemmin palasi pikku hiljaa niiden pariin. Käsityksen taustalla oli dogmaattinen usko siihen, että kristillisyyden täytyi olla jotenkin radikaalisti erilaista kuin juutalaisuus.

Apokryfiprojekti #7a: Ruubenin Testamentti

Apokryfiprojektin[1] tämä osa käynnistää 12-osaisen “minisarjan”, joka keskittyy 12 Patriarkan testamentteihin (myöhemmin T12P). 12 Patriarkkaa ovat Jaakobin 12 poikaa, jotka kukin vuorollaan viimeisinä päivinään kokoavat poikansa luokseen antaakseen heille siunauksensa ja ”testamenttinsa,” mitä ”elämämkoulu” on heille opettanut.

Tekstien samaa kaavaa noudatteleva luonne kertoo siitä, että ne ovat saaneet viimeisen ulkoasunsa yhden toimittajan kynästä.[2] Niiden ponnahduslautana toimii 1 Moos 49 olevat Jaakobin siunaukset pojilleen, jotka toistuvat Mooseksen toimesta sukukunnille ennen kuolemaansa (5 Moos 33). Tässä vaiheessa riittää maininta, että yleensä[3] huomio kiinnittyy kunkin pojan moraalisiin ominaisuuksiin, mikä alleviivaa tekstien teemaa: älä tee isäsi virheitä, vaan seuraa sitä missä hän eli oikein.