Sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki/henki tekee eläväksi
τὸ γὰρ γράμμα ἀποκτέννει, τὸ δὲ πνεῦμα ζῳοποιεῖAleksandrian villiä hermeneutiikkaa
Patristisena aikana Paavalin lause tulkittiin usein — ei aina — todistetekstiksi aleksandrialaisen koulukunnan hermeneutiikan paremmuudesta. Aleksandriassa teksteistä pyrittiin nostamaan esiin sensus plenior, syvempi hengellinen merkitys. Kirjaimellinen merkitys oli toissijainen, ja ajateltiinkin, että Jumala oli laittanut ainakin neljä merkitystä jokaiseen tekstiin. Hengellinen, Hengen antama (mutta todellisuudessa usein täysin tulkitsijan mielivaltaan liittyvä) merkitys oli se korkein ja tärkein. Vaikka muitakin tulkintoja esiintyi, tämä ajatus 2 Kor 3:6:n tulkinnasta pysyi vallitsevana aina uskonpuhdistuksen aikaan saakka.
Ekskursio: Kirjain ja Henki karismaattisessa kristillisyydessä tänä päivänä
Samankaltaista tulkintaa esiintyy vielä nykypäivänäkin kristittyjen parissa. "Kirjain kuolettaa" ymmärretään usein synonyymiksi joko Raamatun tieteelliselle opiskelulle tai jopa systemaattiselle saarnaamiselle kun taas "Henki tekee eläväksi" liittyy tulisieluiseen julistamiseen, jossa henkilö sai sanomansa "juuri äsken, tuossa penkissä istuessa." Yleensä tällaiset jälkimmäisenä mainitut saarnat käyttävät Raamatun tekstejä vain ponnahduslautana omalle ajattelulle ja ovat mahdollisesti hyväksi hetkittäisen siunauksen kokemiselle, mutta varmasti huonoja tekstin merkityksen ymmärtämisen ja pysyvän siunauksen kokemisen kannalta. Lisäksi, mikäli Paavali todella tarkoitti tällaista toimintaa kirjoittaessaan "Kirjan kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi", hän tuskin olisi pyrkinyt rajoittamaan esimerkiksi korinttilaisten hengellis-kokemuksellisesti korkeaviritteistä toimintaa viittamalla jatkuvasti Vanhan testamentin teksteihin. Siis opettamalla niitä. Myös alkukristillisten perinteiden systemaattinen opettaminen (ks. esim. 1 Kor 11:23) viittaa siihen, että Hengen eläväksitekevä vaikutus ei ole sama asia kuin eläväinen ja innoitettu saarnatyyli, jota vastaan minulla ei sinällään ole mitään — kunhan saarnaajalla on myös järkevää sanottavaa. Tätähän Paavalikin edellyttää. Hengen vaikutus ei ole kuitenkaan sama kuin oikein väristetyt ja painottamalla sanotut sanat — ainakaan Paavalin mielestä.
Uskonpuhdistus: Laki vastaan armo
Uskonpuhdistus korosti tekstien kirjaimellista merkitystä. Lisäksi erityisesti Lutherin teologiaa hallitsi lain ja evankeliumin vastakkainasettelu. Reformaatiosta lähtien 2 Kor 3:6b alettiinkin ymmärtää tekstinä, joka otti kantaa Vanhaan ja Uuteen liittoon, asetteli vastakkain lain kirjaimen ja evankeliumin tuoman elämän ja näki lain puhtaan negatiivisena asiana. Vanha liitto ymmärrettiin lakiliittona, jonka kirjain tappaa, ja siinä sivussa juutalaisista tehtiin omavanhurskaita pyrkyreitä, jotka omilla teoillaan pyrkivät säilyttämään asemansa Jumalan edessä. Syntiin sortuva ihminen oli "juutalainen meissä" (Käsemann).
Uudet näkemykset
Tämä tulkinta jatkui vallitsevana aina Krister Stendahlin, W.D. Daviesin, ja E.P. Sandersin paradigmanmuutokseen asti. Erityisesti Sandersin työ osoitti — heikkouksistaan huolimatta — että vallitseva näkemys juutalaisuudesta oli väärä. Juutalaisuus olikin armon uskonto — ei legalistista pullistelua. Tämä luonnollisesti johti kriisiin Paavalin tulkinnan suhteen. Mitä Paavali vastusti aikansa juutalaisuudessa? Ja tähän kysymykseen vastaamaan syntyivät uudet perspektiivit.
Scott Hafemann ja kontekstuaalinen merkitys
Scott Hafemann kirjoittaa kirjassaan Paul, Moses, and the History of Israel: The Letter/Spirit Contrast and the Argument from Scripture in 2 Corinthians 3 (WUNT 81), että edellä mainittu kehitys mahdollistaa sen, että tekstiä voidaan nyt lukea avoimin mielin — ilman mitään vanhoista tulkintaparadigmoista. Lausunto on ehkäpä liian positiivinen, mutta paremmat mahdollisuudet tähän ainakin nyt on kuin reformaation aikana.
Hafemann huomauttaa, että Paavalin käyttämissä VT:n teksteissä (Jer 31:31–34; Hes 36:25–) uusi liitto ei poista lakia yhtälöstä. Päinvastoin, laki vahvistetaan ja sen arvo säilyy. Ainoa asia, mikä muuttuu, on lain kirjoitusalusta: vanhassa liitossa laki on kirjoitettu kivitauluihin kun taas uudessa liitossa laki on on kirjoitettu ihmisen sydämeen. Uudessa liitossa ihminen tottelee Jumalan käskyjä sisäisestä muutoksesta käsin, ei ulkonaisesti.
Hafemann huomauttaa myös, kuinka Paavali vaikuttaa olevan vahvan kontekstitietoinen käsitellessään VT:n tekstejä. Ne eivät ole hänelle irralleen revittyjä todistetekstejä, kirsikoiden poimimista kakusta, vaan osa Jumalan laajempaa sanomaa, jota Paavali tulkitsee eli lukee uusin silmin Kristuksesta käsin. Jeremian kirjan mukaan uusi liitto liittyy syntien anteeksiantamukseen, jonka Paavali näkee tapahtuneen Kristuksessa (vrt. 1 Kor 11:25, toinen kahdesta kohdasta, jotka Paavalin tekstissä mainitsevat sanat "uusi liitto").
Hafemann esittää, että näkemys, jonka mukaan 2 Kor 3:6b edustaa negatiivista näkemystä laista, ei ole kestävä. Hän itse tulkitsee tekstin pelastushistoriallisesta näkökulmasta, jonka mukaan Israel vastaanotti lain ilman Pyhän Hengen voimaa, mutta seurakunta elää nyt Jumalan lakia totellen Jumalan Hengen voimassa. "Kirjain" viittaa lain sanoihin kivitauluissa kun taas Henki viittaa lain sanoihin ihmissydämen taulussa ja siihen Hengen työhön ja läsnäoloon, joka voimaannuttaa ihmisen lakia tottelemaan.
Hafemann tekee mielestäni hyvää työtä tulkinnassaan ja ratkaisee monta vanhaan perspektiiviin liittyvää ongelmaa. Samalla ajattelen itse, että Jumala tuskin tarkoitti Tooraa koskaan toteltavaksi ilman Pyhän Hengen voimaannuttavaa työtä. Näin kuitenkin kävi ihmisen syntisyydestä johtuen. Samalla uusi liitto on jotakin paljon enemmän: Pyhä Henki meissä.
Sovellus Roomalaiskirjeeseen
Hafemannin ajatukset ovat lähellä omiani. Mietin, että ehkäpä Roomalaiskirjeen kuuluisan kohdankin voisi nyt kääntää tavalla, joka jättää hieman enemmän mahdollisuuksia sen ymmärtämiselle, mitä alkutekstissä lukee. Alla olevassa käännöksessä deskriptiivisen genetiivin (X is characterized by Y) käyttö on toki monen eksegeetin mielestä hieman arveluttavaa, mutta Hafemannin tutkimuksen jälkeen sen käyttäminen tuntuu olevan paikallaan. Ilmaukset "Hengen laki" ja "kuoleman ja synnin laki" kun eivät välttämättä aukene meille niin, että ymmärrämme niiden koskevan samaa Tooraa.
Siispä mikään tuomio ei nyt kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä laki, jota luonnehtii Henki eli elämä Kristuksessa Jeesuksessa, on vapauttanut sinut laista, jota luonnehtii synti ja kuolema. Sillä liittyen lain voimattomuuteen siinä, että laki oli heikko lihan tähden, Jumala lähetti oman Poikansa lihan, jota luonnehtii synti, kaltaisuudessa ja tuomitsi synnin lihassa synnin tähden, jotta lain vanhurskas vaatimus täyttyisi meissä, jotka emme elä lihan vaan Hengen mukaan. (Room 8:1–5, oma käännös)
Οὐδὲν ἄρα νῦν κατάκριμα τοῖς ἐν Χριστῷ Ἰησοῦ. ὁ γὰρ νόμος τοῦ πνεύματος (descriptive gen.) τῆς ζωῆς (gen. of apposition) ἐν Χριστῷ Ἰησοῦ ἠλευθέρωσέν σε ἀπὸ τοῦ νόμου τῆς ἁμαρτίας (descriptive gen.) καὶ τοῦ θανάτου (descriptive gen.). Τὸ γὰρ ἀδύνατον (acc. of respect) τοῦ νόμου ἐν ᾧ ἠσθένει διὰ τῆς σαρκός, ὁ θεὸς τὸν ἑαυτοῦ υἱὸν πέμψας ἐν ὁμοιώματι σαρκὸς ἁμαρτίας (descriptive gen.) καὶ περὶ ἁμαρτίας κατέκρινεν τὴν ἁμαρτίαν ἐν τῇ σαρκί, ἵνα τὸ δικαίωμα τοῦ νόμου πληρωθῇ ἐν ἡμῖν τοῖς μὴ κατὰ σάρκα περιπατοῦσιν ἀλλὰ κατὰ πνεῦμα. (NA28)
Lyhyesti vielä käännöksestä...
- Käännös ei todellakaan ole viimeinen sanani tähän tekstiin liittyen vaan varsin nopeasti kyhätty käännös ilmentämään joitakin yllä olevaan keskusteluun liittyviä asioita. Joten: älä lainaa ja kerro, että Nikkanen on tätä mieltä. Kiitos!
- Paavalin teologiassa liha ei ole välttämättä yhtä kuin synti. Lihaa luonnehtii ennen kaikkea heikkous, mistä johtuen se on hyvin altis synnille ja tuon tuostakin liha saattaa olla täydessä kapinassa Jumalaa vastaan. Jaejaksossa Kristus tulee lihaksi, kuitenkin ilman syntiä, jotta ihmisen syntiongelma voitaiisiin käsitellä. Huomaa, etä inkarnaatio on tärkeä osa pelastusta. Ilman Kristuksen lihaksituloa ja samuutta meidän kanssamme ei ole pelastusta.
- Laki ei ole tässä jaejaksossa Paavalin ongelma. Ongelmana on liha, joka tekee lain voimattomaksi toteuttamaan tarkoitustaan. Vastaus tähän ongelmaan ei ole pelkästään Kristuksen ristinkuolema vaan tuon kuoleman mahdollistama uusi startti (syntien anteeksiantamus) ja Pyhän Hengen tuleminen tavalla, joka mahdollistaa Jumalan lain tottelemisen (Deut 30:6–; Jer 31:31–33; Hes 36:25–). Huomaa, että Hengen tuleminen ei poista lakia vaan johtaa sen vaatimusten toteutumiseen uskovassa.
- Laki ei ole jokin ulkonainen sääntökokoelma, vaan Jumalaan itseensä liittyvä asia. VT:ssä laki ei ole koskaan "Tehkää näin, koska minä nyt vain satuin keksimään tällaiset säännöt", vaan "Tehkää näin, koska minä olen." Laki heijastaa siis Jumalaa, sitä kuka hän on, ja sen totteleminen perustuu aina Jumalan armotekoon eksoduksessa ja luvatun maan antamisessa.
- Minulla oli kova kiusaus kääntää deskriptiiviset genetiivit voimasuhdetta ilmentävillä ilmauksilla "Hengen hallitsema laki" ja "synnin ja kuoleman hallitsema laki", sillä tämä olisi tehnyt mielestäni vielä paremmin oikeutta sille, mitä Paavali (mahdollisesti) yritti sanoa. Nykyinen käännös jättää kreikan genetiivin hieman auki ja antaa myös muille näkemyksille tilaa hengittää. Minulle kysymys on kuitenkin yhdestä ja samasta laista (Toora), joka on joko Hengen tai synnin vaikutuspiirissä.
