Leevin ajoituksen suhteen Kee[2] näkee kaksi historiallista ankkuria:
- Johannes Hyrkanos (hallitsi n. 137–107 eaa.)[3] sopii hyvin yhteen TLevi 18:2 kanssa, joka puhuu tulevasta profeetasta, kuninkaasta ja tuomarista – kenties jopa kuninkaasta. Johannes Hyrkanos oli yksi Hasmonealaisista (n. 165-63 eaa.) hallitsijoista, ja ainakin hänen onnistui yhdistää kuninkuus ja pappeus.[4] Myös John Collins ajoittaa langenneiden pappien (17:11) tähden tekstin Makkabealaisaikaan.[5]
- Kahden messiaan malli puolestaan voisi vastata Kuolleen meren yhteisön uskomuksia: myös heistä jotkut puhuivat voidellusta kuninkaasta Juudan heimosta ja voidellusta (yli)papista Leevin heimosta. Kee ajoittaa yhteisön kulta-ajan n. 150 eKr, mutta yhteisö eli vielä suhteellisen pitkään tämän jälkeen.
Messiaaninen Pappi (TLeevi 18)
Leevin rooli voideltuna pappina on merkittävä. ”Voideltu” on Toisen temppelin juutalaisuuden loppuvaiheilla messiaaninen henkilö. Leevin eskatologinen rooli korostuu muutoinkin kuin vain tämän tittelin myötä. Tässä yhteydessä eskatologia ja apokalyptiikka ovat läheisesti tekemisissä: Jumalan radikaali toimenpide johon liittyy tuomio, ennalleenasettaminen ja uudenlainen kirkkaus. Messias tulkitaa yleensä kuninkaalliseksi hahmoksi, ja tässä mielessä Leevi tarjoaa jonkin verran poikkeavan tulkinnan. Tarkastelen tätä teemaa erityisesti 18. luvun avulla (seuraavat numerot ovat luvun 18 jakeita):1. Jumalan tuomio kohtaa maan, ja temppeli ja sen papit joutuvat tuomiosta osallisiksi koska he ovat korruptoituneita (14–15:1). Myös Riemuvuosien kirja katsoi että papit ovat korroptoituneita, jonka vuoksi ainoana riittävänä ratkaisuna nähtiin eskatologisen temppelin ilmestyminen (23:21).
2. Tuomiota seuraa ennalleenasettaminen, jolloin voideltu kuningas Juudasta (8:14) ja Herra itse asettaa uuden pappeuden. Tämä pappeus muistuttaa sitä Melkisedekiläistä pappeutta mistä messiaaninen Psalmi 110 puhuu.
3. ”Hänen tähtensä kohoaa taivaalla…” Tämä todennäköisesti kytkeytyy toiseen messiaaniseen tekstiin, 3. Moos. 24:17. Tähdestä ja valtikasta on eri tulkintoja Toisen temppelin juutalaisuudessa; esim. Damaskus dokumentti (Qumran) katsoo että ”Tähti” on Lain tulkitsija ja ”Valtikka” on Messias ja kuningas. Puolestaan 1QPsJ antaa ymmärtää, että ”Tähti” on messiaaninen kuningas. TLeevi korostaa uuden papin roolia ilmoituksen ja tiedon välittäjänä — tässä kohtaa teksti muistuttaa VT:n kuvausta Salomonin viisaudesta, mutta myös Toisen temppelin kuvauksia Viisauden personifikaatiosta, jopa lähes jumalallisesta asemasta.
4. Hänen säteilyänsä verrataan kirkkaaseen aurinkoon, jonka säteily poistaa kaiken pimeyden — vrt. Joh 1:5 ja 8:12, ”Minä olen maailman valkeus”. Tämän seurauksena maailmaan tulee rauha.
5. Rauha puolestaan saa aikaan taivaallisen ilon ja ylistyksen hänen tähtensä, ”ja koko maa on täynnä Jumalan tuntemista kuin vedet jotka peittävät maan” — lainaus Jes. 11:9.
6. Tällöin ”taivaat aukenevat” — teksti joka muistuttaa Jeesuksen kastetta. Myös tässä yhteydessä vesien merkitys korostuu. Vesi liittynee tässä yhteydessä kultilliseen (rituaaliseen) puhdistautumiseen, jonka jälkeen henkilö saattoi tulla uhraamaan. Tämä on luonnollisesti yksinkertaistettu kuva, mutta kiinnitän huomiota tässä keskeisimpiin uhreihin.
7. Ja hän toimii Jumalan kunnian välikappaleena. Jumalan kunnian katsottiin asuvan Jumalan temppelissä, sen kaikkeinpyhimmissä. Kun Toinen temppeli rakennettiin, oli Liiton arkku kadonnut ja samaten vastaavaa kirkkauden laskeutumista kuin Salomonin aikaan ei ollut tapahtunut. Tämä jae näyttää puhuvan Temppelin uudelleen vihkimisestä eskatologisella tavalla, ja uusi temppeli luonnollisesti tarkoittaa uutta pappia.
8. Hänen pappeutensa kestää ikuisesti — vrt. Melkisedek.
9. Yhdeksäs jae haiskahtaa liian kristilliseltä; se korottaa pakanoiden asemaa mutta samaan aikaan puhu Israeilin ymmärtämättömyydestä ja pappeuden loppumisesta. Nämä teemat ovat saattaneet tosin olla olemassa jo 100 eaa. Koska monet eivät olleet tyytyväisiä temppelin toimintaa — tämä oli kenties keskeisin vaikutin Kuolleen meren yhteisön perustamiseen.
10. Tämä pappi avaa tien takaisin Eedeniin ja poistaa pääsyn estävän liekehtivän miekan.
11. Ja ”antaa pyhien syödä Elämän Puusta.” Pyhät myös saavat luvatun h/Hengen.
12. Tämän lisäksi hän ”sitoo Beliarin” ja antaa omille papeilleen ”vallan polkea pahojen henkien päälle” — messiaaninen viittaus 1 Moos. 3:15; Beliar on luonnollisesti pääpaholainen ja pyhien syyttäjä, Saatana. Myös tässä Jeesuksen ja opetuslasten toiminta seuraa vastaavaa kaavaa, ja monille tutkijoille nämä viittaukset ovat liian kristillisiä ollakseen sattumaa. Ks. Kuitenkin myös Jesaja 24:21–23.
13. Tämä ja seuraava jae puhuvat jälleen ilosta joka saa kosmiset mittasuhteet:
14. Luku loppuu sanoihin: ”Ja kaikki pyhät puetaan vanhurskauteen.” Tämä on todennäköisesti sekä Jes 61:10 että erityisesti messiaanisen Psalmi 132:9 täyttymys. Jälkimmäinen vieläpä puhuu pappien vaatteista!! Ks. Myös Sak 3:4. Vastaavankaltainen ajatus vanhurskauteen pukeutumisesta löytyy myös UT:sta mm. Matteus 22:11–14 (negatiivinen esimerkki), ja erityisesti Ilm. 22:14! Vertailun vuoksi: Kol. 3:12–17 puhuu myös ”vanhurskauteen” pukeutumisesta siinä mielessä, että se on sekä Kristuksen pukemista ylle että tämän mukaisten tekojen tekemistä, samoin Ilm. 19:8
Leevin testamentti loppuu tyypilliseen tapaan kehotukseen Leevin pojille, joskin tällä kertaa hän ei varoita poikiaan tekemästä samoja syntejä kuin mihin hän itse on syyllistynyt. Sen sijaan hän antaa kehotuksen elää valkeudessa ja karttaa pimeyttä, paholaista. Leevin pojat vannovat (taivaallisten) todistajien läsnäollessa näin tekevänsä, ja Leevin on hyvä siirtyä ajasta iäisyyteen.
Uusi testamentti
Leevin testamenttia on käytetty todistamaan varhaisesta messiaanisesta odotuksesta, ja monet kohdat osuvatkin yhteen Jeesuksen kanssa. Ne osuvat niin hyvin yhteen että tämän tulisi herättää epäilyksiä kristitystä viilaamisesta. Toisaalta, näissäkin epäillyissä ”viilauksissa” on aste-eroja, ja erityisesti seikat joille löytyy vastakaikua esim. Kuolleen meren kirjakääröistä, suurella todennäköisyydellä edustavat varhaisia perinteitä.Tämän lisäksi se että Leevi edustaa ”kahden messiaan” ajattelua,[6] puhuu UT:sta riippumattomasta taustasta. UT:ssa Heprealaiskirje korostaa Jeesuksen ylimmäispapillista roolia, mutta eriävällä tavalla. Heprealaiskirjeen pappi tulee maan päälle taivaasta ja palaa takaisin taivaaseen saattamaan uhripalveluksen loppuun![7] TLeevin pappi puolestaan kokee erityisen voitelun tehtäväänsä maan päällä. Vaikka hän saa hengen, tiedon ja ilmestyksen, tämä kaikki sopii vielä hyvin yhteen hänen tehtäväänsä Israelin paimenena. Kun tähän vielä lisätään hänen alisteinen roolinsa voidellun kuninkaan asettamana pappina, voidaan nähdä että messiaaninen kuva on kovin erilainen kuin se minkä UT maalaa.
Kaiken kaikkiaan teksti on todella mielenkiintoinen ja antaa meille lisätietoa Toisen temppelin aikalaisten suhtautumisesta sekä Temppeliin että pappeuteen. Nämä puolestaan ovat hyvinkin nähtävissä evankeliumikertomuksen ”kulisseissa”. Tuskinpa Johannes Kastaja olisi vetänyt niin suurta kuulijakuntaa Jordanille, mikäli valtakunnassa (temppelissä) kaikki olisi ollut hyvin.
Viitteet
[1] Tämä kirjoitus on osa projektia, jossa luen läpi VT:n apokryfiset kirjat, analysoin keskeiset teemat ja pohdin niiden merkitystä sekä omalla ajallemme että Uuden testamentin tulkinnalle. Klikkaamalla tätä linkkiä pääset sarjan johdanto-artikkeliin, joka pitää myös sisällään aakkosellisen indeksin kaikkiin sarjan tähänastisiin kirjoituksiin.[2] H. C. Kee, ”Testament of The Twelve Patriarchs,” teoksessa The Old Testament Pseudepigrapha, ed. James H. Charlesworth (New York: Doubleday, 1985), 1:778.
[3] Tai 135–104 eaa.
[4] J. B. Green and L. Hurst, “Priest, Priesthood,” ed. Joel B. Green, Scot McKnight, and I. Howard Marshall, Dictionary of Jesus and the Gospels (Downers Grove, IL: InterVarsity Press, 1992), 634.
[5] J. J. Collins, ”The Testaments,” teoksessa Jewish Writings of the Second Temple Period: Apocrypha, Pseudepigrapha, Qumran, Sectarian Writings, Philo, Josephus, ed. Michael E. Stone, Compendia rerum Iudaicarum ad Novum Testamentum 2 (Assen, Netherlands : Philadelphia: Van Gorcum ; Fortress Press, 1984), 343.
[6] Joidenkin tutkijoiden mukaan tämä on kiistanalaista. Lyhyesti selitettynä kahden messiaan malli oli kritiikki myöhäisen Toisen temppelin kuningas-pappeja vastaan, jotka käyttivät asemaa omaksi hyväkseen. Aikalaiset kriitikot (mm. Kuolleen meren yhteisö) näkivät kahden voidellun henkilön mallin ratkaisun toimivampana ratkaisuna: toinen johtakoon maata, toinen temppeliä.
[7] Olen kirjoittanut tästä aiheesta hiljaittain yhteisessä artikkelissamme, Markus Nikkanen & Tommi Karjalainen, ”Kristus, pelastus ja kristityn etiikka vuorovaikutussuhteessa,” teoksessa Koetelkaa Kaikki – Suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin, toim. Leevi Launonen ja Elina Rautio (Aikamedia 2016), 61–85; Heprealaiskirjettä koskeva osuus sivuilla 78–84.
